ME ULKOILLAAN, vihdoin!

Ulkoilut on ollut lähinnä sitä, että Leo istuu rattaissa tai matkustaa Manducan kyydissä. Koska kaikki on mennyt suuhun ja suolisto ei sitä kestä. Tänään päätimme koko perheen voimin lähteä leikkipuistoon, koska suuhun ei enää mene aivan kaikki eikä aivan koko aikaa. Me saimme touhuta ulkona! Leo pääsi kiipeämään, konttaamaan isossa leikkipuistossa ympäriinsä, laskemaan liukumäkeä, tekemään hiekkakakkuja, tutkimaan käpyjä sekä keinumaan. 

Mitä ihmettä sinne ulos sitten puetaan, kun tarkoitus on touhuta eikä ainoastaan istua rattaissa? Leo ulkoili Reiman vk-puvulla, vk-hanskoilla, pipolla, Stonzeilla ja päällä oli myös villatakki. Hyvin tuntui poika tarkenevan ja ei ollut hikinenkään sisälle tultaessa. Taisimme onnistua! 

Tässä sitä mennään, toivoa täynnä matkalla leikkipuistoon. 

Hiekkakakkujen teko jaksoi kiinnostaa pienen hetken. Muutamat kakut teimme ja Leokin innostui vähän kaivamaan lapiolla. Lähinnä ihmetys oli suuri lapio kädessä ja hiekan keskellä. 

 

Pyöriminen on aina hauskaa! Leo uskalsi pyöriä jopa seisten, hui!  

Niin, mutta mites päin sitä pitikään tulla alas? 

Näinhän se taisikin olla! 

 Iskän kanssa on kivaa keinua! 🙂

Tuntui kyllä niin ihanalle päästä kunnolla ulos touhuilemaan. Muutamasti meinattiin maistaa käpyä ja olisi sitä hiekkaakin tehnyt mieli vähän maistella. Todella vähän kuitenkin, joten ulkoilu oli hyvin mukavaa ja odotettavissa ei ole vatsanväänteitäkään. JEE! Näinköhän mekin vihdoin voitaisiin alkaa ulkoilemaan, kuten kaikki muut? Itselleni ihan valtava juttu, tämä on niitä “kyllä sä vielä sen valon näet tunnelin päässä” -hetki. Oli kyllä hauskaa!