Poroa, nammm!
Leolla alkoi jälleen maistelut tiistaina. Ja kyllä vaan jännitti! Ennen maisteluita vertasin jännityksen määrää siihen, mitä oli viime vuoden joulukuussa, kun maisteltiin ensimmäisen kerran bataattia. Koska olihan se nyt silloin jännää! Mutta tämä poron maistelu saattoi olla jopa jännempää nyt 10kk myöhemmin. Hassua verrata asiaa ensimmäisiin maisteluihimme, mutta toisaalta tyhjästähän tässä taas lähdettiin uudelleen liikkeelle.
Leo tarttui tuumasta toimeen ja maisteli poron jauhelihan murusia hyvin ennakkoluulottomasti sekä varmoin ottein. Tiistaina oli pientä ilta-kitinää havaittavissa, illalla nukahtaminen oli hankalahkoa ja alkuyö levoton. Todella pienin oirein kuitenkin mentiin, tosin syömisten määräkin oli hyvin pieni. Joten aika ja määrien kasvatushan se on, joka näyttää mitä tapahtuu.
Keskiviikko oli välipäivä ja tänään taas maisteltiin, pari murusta edellistä kertaa enemmän. Osa päätyi lattialle, mutta sillehän ei mitään mahda. Tänään ei ole ollut oirehdintaa näkyvissä, joten hyvältä näyttää! Nyt pohdiskellaan, että taukoillaanko viikonlopun yli vai annetaanko kuitenkin muutama murunen myös lauantaina 🙂
Totuus on kuitenkin, että oikeasti sopivuuden tai sopimattomuuden tulee näkemään vasta todennäköisesti viikkojen kuluttua. Joka tapauksessa ihan lupaavalle näyttää – mm. riisi, porkkana ja vehnä olisi oireillut jo pahastikin näin pienistä määristä. Joten ainakaan pahimmasta päästä ei poro ole näillä näkymin!
Edelleen saa pitää peukut kohti kattoa ja vaikka ne varpaatkin, se tuntuu toimivan!
Kommentit (1)
🙂