Polarn o. Pyret ja iloinen äiti
Materialistin on helppo hymyillä, kun saa uusia vaatteita lapselle. Popin tilaus tosiaan saapui jokunen päivä ja ahkeraan käyttöön on jo haalari päässytkin 🙂 Kuvittelin, että meille on tulossa sininen haalari turkoosilla vetoketjulla ja sen mukaan tilasin siihen sopivat hanskatkin. Vetoketjun ollessa vihreä, niin jouduin palauttamaan hanskat.
Meille kotiutui Polarn o. Pyretin kuorihaalari fleecellä, fleece-kaulurimyssy (mikä näiden oikea nimi lienee?), pipo sinisillä raidoilla sekä kaulaan huivi. Olen aivan rakastunut tuohon haalariin! Tykkään tuosta haalarin mallista, se on helppo pukea lapselle päälle vetoketjujen ansiosta, lämminkin tuntuu olevan ja eiköhän tuo aika kestäväkin liene.
Useamman kerran on ehditty ulkoilemaan jo puku päällä ja osalla kerroista huivi + pipokin käytössä. Hyvin on tosiaan pojan pitänyt lämpimänä ja hyvin tuo tuntuu pystyvän touhottamaan puku päällä. Onneksi puku ei ole tuon suurempi – kasvuvaraa on, mutta ei mielestäni kuitenkaan liikaa 🙂
Ulkoilussa ongelmaksi on muodostunut se, että jälleen alkaa aivan kaikki mennä suuhun. KAIKKI! Poika heittäytyy maahan mahalteen, naama hiekkaan, suu täyteen hiekkaa ja yrittää niellä ennenkö äiti ehtii väliin. Hiekkaa kun ei paranisi syödä, kun ei pieni suolisto sitä kestä.. Joten, jos ei lopu hiekan syönti niin joudumme palaamaan keinuminen – rattaat – ulkoiluun. Valitettavasti. Tosin nyt on menossa muutenkin vaihe, kun aivan kaikki pitäisi saada koko aika suuhun – nakerretaan penkkejä, kaappeja, leluja ja laittian roskatkin olisi kiva imaista. Pikku Nuu-Nuu, kuten mies eilen totesi.