Mitätön.. Vai ei sittenkään niin mitätön?

“Mennään tuonne leikkipaikalle leikkimään.. Tai hetkinen, ei mennäkään, jatketaan vaan matkaa.” Tässä yksi esimerkki siitä, kuinka aina ne nallekarkit eivät vain mene tasan. Valitettavasti Leo on saanut tähän elämään hiukan heikot lähtökohdat ja kuuluu niihin, joille niitä nallekarkkeja on suotu keskimääräistä vähemmän.Mikä minut sai taas pohtimaan tällaista?

Tämän päivän fiilikset, jotka välittyvät ylläolevista kuvista. Ne olivat suurin syy näihin mietteisiin, mutta sen lisäksi eräässä vauva-ryhmässä keskusteltiin aiheesta “Miksi jotkut kävelevät kengät jalassa leikkipaikalla, vaikka on isot kieltokyltitkin?”. Ja nostattihan tämä minussa tunteita, myönnetään. Ymmärrän, että välillä voi tulla tilanne, jossa esim. toinen lapsi pinkoo leikkipaikalta pois ja toinen täytyy käydä nopeasti nappaamassa syliin leikkipaikalta, jotta pääsee sen pinkojan perään. Sen sijaan en ymmärrä heitä, jotka laiskuuttaan tai viitsimättömyyttään eivät voi niitä kenkiä riisua. Kenkien mukana tulee kiviä, lehtiä jne, joiden takia me mietimme kahdesti viitsimmekö mennä leikkipaikalle vaiko emme.

Sitten päästään leikkipaikalla ruokaileviin. Anteeksi, mutta MIKSI? MINKÄ IHMEEN TAKIA? En ole tätä ymmärtänyt ikinä enkä varmasti ymmärtäisi, vaikka oma lapseni ei olisikaan allerginen. Syödä kun voi sen leikkipaikan ulkopuolella vallan mainiosti mielestäni. Sen sijaan tämän allergisen pojan myötä leikkipaikoilla syöminen saa minut suunnilleen kiehumaan. Eräskin kommentti “No säännöissä voi lukea, mutta tuskin tämä yksi keksi sun maailmaas kaataa?” – kyseisen kommentin laukojan lapsi paineli keksinsä kanssa ympäri leikkipaikkaa, murenteli ja lopulta jätti loppu keksin penkille lojumaan. Arvatkaapa menimmekö sillä kerralla sinne leikkimään? Ei, emme menneet. Sen vuoksi, että minun taaperoni ainakin on hyvin tehokas pikku imuri, kun hän jotain bongaa ja siinä ei aina auta edes selässäkin olevat silmät.

Meillä kun ulkona leikkipuistossa ei voida olla kuin hetken aikaa – sitten alkaa jo hiekan ja lehtien syöminen. Kotona Leo ei enää juurikaan keittiöön pääse – syöttötuolissa tai sitten itselläni saa olla silmät selässäkin, koska vahinkoja vaan tahtoo välttää. Joka tapauksessa, olisi kivaa päästä leikkimään niille sisäleikkipaikoille, joita on mm. kauppakeskuksissa jne, mutta kynnys niihin menemiseen kasvaa kerta kerralta. Niihin menemisen kynnys kasvaa jokaisen viime yön ja tämän päivän kaltaisen vuorokauden myötä. En edes tiedä, mikä sen itkun ja kivun aiheutti, lieneekö edes mitään syötyä. Toisaalta ilmavaivat ja Nexiumin auttaminen epämääräisiin nousuihin voisi vihjata, että jotain tuo on kaikesta huolimatta suuhunsa jälleen laittanut.

Tahdon, että jokainen vanhempi miettii tätä asiaa. Olisiko mahdotonta riisua ne kengät ja syöttää/antaa lasten syödä leikkipaikkojen ulkopuolella? Tällä mahdollistaisi mm. allergisille lapsille mahdollisuuden päästä leikkimään. Suoraan sanoen, nämä allergiset jäävät tarpeeksi monesta paitsi lapsuutensa aikana, joten eikö heille voisi suoda mahdollisuuden leikkiä turvallisesti sisäleikkipaikoilla? Voin kuvitella, ettei kovinkaan monen elämään vaikuta se yksi pudonnut rusina, jonka jonkun muun taapero vetää naamaansa. Meillä se yksi mitätön rusina saattaa huudattaa pari vuorokautta.