Se on vain koliikkia!
Siedätystä, siedätystä, siedätystä. Aina jossain tulee vastaan tämä, kuinka lasta täytyisi vain siedättää eri ruoka-aineille ja välttäminen on turhaa – näin kärjistetysti. Valtaosa lääkäreistä puhuu vain siedättämisen puolesta, koska Käypä hoito-suositukset suosittaa tätä tällä hetkellä.
Tahdon linkittää hs.fi jutun, jossa mm. siitä, kuinka liian usein vauvan itkut tulkitaan koliikiksi, vaikka se voi johtua esim. maitoallergiasta tai refluksista, joista kumpikin on hoidettavissa. Kurkkaa TÄSTÄ kyseinen juttu 🙂
Meillähän kärsittiin “koliikista” ensimmäiset kuukaudet. Todellisuudessa se oli maitoallergiaa ja varmaan myös allergiasta johtuvaa refluksia jossakin määrin. Mutta se pistettiin koliikin piikkiin ja en osannut asiaa kyseenalaistaa esikoisen äitinä. Nyt vuotta myöhemmin edelleen toivon, että joku olisi silloin sanonut minulle, että “entä jos tuo onkin vaikka allergiasta johtuvaa?” tai olisin tajunnut itse googlettaa asiaa. En kuitenkaan silloin tajunnut, eikä kukaan tullut sitä vaihtoehtoa tarjoamaan. Se oli vain KOLIIKKIA. Allergia selvisi vasta sitten lähempänä 6kk ikää, kun vihdoin päädyimme muutamien mutkien kautta suolistoperäisiin allergioihin perehtyneelle lääkärille, joka vihdoin uskoi kertomaani ja totesi suunnilleen ovella, että “kuulostaa maitoallergialle. Tehdään maitoaltistus, niin saatte Kela-korvattavuuden apteekin korvikkeisiin.” Muistan sen epäuskon ikuisesti, kun oikeasti syylliseksi osoittautui maito. MAITO oli suurin huudattaja ne kuukaudet, maidon takia me valvoimme puolivuotta. Ja edelleen parannellaan todennäköisesti maidon tekemiä vahinkoja suolistossa ja siksi mikään ei sovi.
Ja nykyään Leo menee välttämisen kautta ja sillä parannellaan suolistoa. Toisaalta tuon pojan olo on kovin kurja, kun syödään jotain sopimatonta. Se ei kuitenkaan uhkaa henkeä, joten kovi moni olisi Leonkin kohdalla siedättämisen kannalla.. Ja voin kertoa, että siedättämällä tässä perheessä ei enää kukaan olisi järjissään, kun jo pelkät kokeilut meinaa saada hajoamaan.
Ymmärrän, että halutaan saada turhat “allergiset” (= ei allergiaa, pikku-Kalle ei vain pidä perunasta tai kalasta) pois sillä, että ohjeistuksia ja muita on tiukennettu. Sillä, että tiukennetaan päivähoidon ja koulujen allergioiden ilmoittamista ja vaaditaan todistuksia. Joissakin paikoissa kuitenkin alkaa olla jo näkemys siitä, kuinka suun kutina, ihon kutina, oksettava olo tai pieni ripuli ei haittaa ketään. Kuinka moni meistä aikuisista tahtoisi kärsiä päivittäin suun kutinasta tai ripulista? Entäpä itkeä vatsa kovalla? Tuskin kovin moni, mutta silti tätä yritetään vaatia näiltä allergisilta lapsilta!
Mitä tahdon sanoa? Kai sen, että välttämättä ei kannata ensimmäisenä uskoa siihen koliikkiin vaan miettiä myös esim. allergian sekä refluksin mahdollisuutta. Ja kun ne on pois suljettuja, niin alkaa miettimään sitä koliikkia..
Kommentit (4)
Mä niin tiedän tuon tunteen, kun ei oteta todesta. Meidän kakkosella oli refluksi (tai ehkäpä jopa joku allergia), mutta neuvolassa aina lyötiin vaan luuta kurkkuun "katsotaan nyt vielä". Lopulta olin jo ihan puhki ja ulkomaille muutto puski päälle, kun saatiin lähete Tyksiin, jossa todettiin refluksi. Avoimeksi jäi, että ehkä sen aiheutti joku ruoka-aine, mutta sitä ei enää ollut aikaa tutkia. Lääke refluksiin saatiin viikkoa ennen muuttoa. Englannissa ei refluksitestiä otettu todesta. Lääkäri oli todella lääkitysvastainen ja alkoi purkaa lääkitystä. Lopulta onneksi aika korjasi asia, kuten refluksissa usein käy. Noin vuoden iässä alkoi helpottaa. Elämäni rankin vuosi. Meillä on nyt kaksoset ja voin sanoa, että kaksi tervettä vauvaa on todella paljon helpompi kuin yksi sairas.
Tsemppiä! Ja muista ottaa kaikki apu vastaan. Muista levätä ja huolehtia välillä ihan vaan itsestäsi. Itse olen oppinut tämän kantapään kautta. Kylläpä olisi elämä ollut paljon helpompaa, kun olisi tajunnut, että apua saa PYYTÄÄ, kun/jos sitä ei kukaan tarjoa.
Onneksi aika kuitenkin lopulta korjasi asiaa! Mutta juurikin tämä, että ei oteta todesta ja annetaan lapsen (sekä koko muun perheen!) kärsiä, vaikka se olisi hoidettavissa :/ Pitäisi itse tietää ja vaatia (sekä osata mennä oikealle lääkärille..), jotta se kipuileva lapsi saisi apua. Niin väärin! :/
Apua saa ja PITÄÄ pyytää, kun sille tuntuu. Hiljalleen alan tosissaan ymmärtämään sen.. Olisinpa vain ymmärtänyt sen jo vaikka vuosi sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan! 🙂
Kirjoitin tän aikoinani blogiini. http://robottilandia.blogspot.fi/2016/03/uusi-sarja-vain-koliikkia.html
Jumiuduin ihan lukemaan blogiasi, kun en olekaan siihen aikaisemmin tullut törmänneeksi 🙂