Innokas katsoja
Tänään kävimme koko perheen voimin ihmettelemässä Futsal-peliä Liedossa. Miehen veli valmentaa joukkuetta ja heillä sattui olemaan peli täällä suunnin, niin kävimmepä sitä ihmettelemässä 🙂 Leo viihtyi katsomossa enemmän kuin hyvin – olihan siellä kunnon juoksurata kuitenkin pienelle touhottajalle!
“Jee hyvä Liedon joukkue..” – Ei, mutta hetkinen, ketä me olimmekaan kannattamassa? Mahtoiko kentällä edes olla Liedon joukkuetta? Leo tykkäsi kuitenkin Liedon lipuista ja niitä oli kiva heilutella ja pyöritellä.
“Apua, auta iskä! Mikä se kova ääni oli?”. Leo säikähti oikein kunnolla, kun tuli merkkiääni pelin alkamisesta. Onneksi oli iskä tukena ja turvana suojelemassa ihme ääneltä <3
“Jos pistän nenäni tähän lasiin kiinni, niin näenkö paremmin?”
Isommat pojat alkoivat potkia palloa ja Leo olisi tahtonut kovasti mukaan. Onneksi joukkueen valmentajalta löytyi Leolle oma pallo, jota oli myös ihan kiva potkia ja heittää.
Pallo tuli käytettyä ja vietiin roskiin? Leo vaihtoi lajin koripalloon? Vai jotain ihan muuta? Ei, en ymmärrä tätä taaperoa aina! Hauskaa oli kuitenkin viedä pallo yhä uudestaan ja uudestaan roskakoriin.