Takapakkia, takapakkia..

Liian hyvinhän nämä Leon ruoka-jutut jo alkoivatkin mennä. Nimittäin nyt sitten mennään takapakkia oikein urakalla ja loppua ei näy. 

Jätetään rusinat. Jätetään punajuuri. Jätetään tomaatti. Kokeillaan ilman myskikurpitsaa. Ja ilman amaranttia. Ilman kvinoa. No jätetään myös possu ja broileri pois. Ja banaani. Niin ne syötävät siitä hupenivat yksi kerrallaan. 

Ja poikahan ymmärrettävästi potestoi, kun saa tällä hetkellä vain samaa ja samaa ja samaa. Puhumattakaan siitä, että tällä hetkellä tauolla on Leon ruokavalion kulmakiviä, joten jonkinlainen nälkäkin lienee ollut ystävänämme muutamia päiviä. Leo on elänyt viime päivät porolla, uuden seelannin lampaalla, mangososeella, muutamalla mustikalla ja parilla maissirinkulalla + mango-tattariletuilla ja tattarinäkkärillä. Eilen illalla palautettiin ruokavalioon myskikurpitsaa ja aamulla vähän amaranttia.

Tänään nukuimme päiväunia, kunnes ne katkesivat kunnon huutoon. Sitten tuli kakka. Itkua, huutoa, kipua. Vaipat täyttyi, vaihdettiin vaippaa, pestiin, Leo huusi ja itki, välillä vatsakin kramppasi kunnolla. Jossain vaiheessa kakka muuttui aivan mustaksi. Siinä kohti soitin päivystykseen, jossa oli ruuhkaa, joten jätin soittopyynnön. Leo oli huutoitkenyt kipua, kramppaillut ja ripuloinut n. 45min, kun se kaikki loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hetkeä myöhemmin Leo touhotti tyytyväisenä lelujen parissa, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Päivystyksestä soitettiin lopulta takaisin ja saimme jäädä kotiin seuraamaan – ohjeena, että jos tulee yhtään mitään vähänkään tavallisesta poikkeavaa, niin soittoa lasten polilla ja heidän ohjeistuksen mukaan suoraan sinne tai yhteispäivystykseen näytille. Hyvin epätodennäköistä, että tämän ikäisellä olisi musta uloste merkki verestä. Toisaalta selittääkö pari mustikkaakaan sitä täysin? Hampaat voi löysyttää vatsaa, mutta aiheuttaako ne 45min kamalan tuskan ja krampit, jotka loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin? Mikään tautikaan harvemmin menee 45min ohitse. Mitä se sitten oli? Sen kun tietäisi! Nyt seuraillaan huomiseen päivään ja toivotaan, ettei ainakaan uusiutuisi – olipa mitä hyvänsä. 

Mutta pientä epätoivoa on tämä äiti täällä kokenut pienen ihmisen voidessa huonosti. En enää tiedä, mitä tuolle syötän, jos tämä johtuu jostain syödystä. Mutta mistä sitäkään tietää, että johtuuko? Ei auta, kuin kokeilla vaan ja toivoa, ettei saada kovia vatsavaivoja aikaan.. :/