Sanattoman onnellinen

Meillä syötiin eilen koko perheen ensimmäinen yhteinen ruoka.

Se fiilis, kun työnsin tacot uuniin ja paistoin possun jauhelihaa, pistin pakastemaissit lämpenemään mikroon ja vain odotin ruoan valmistumista. Se fiilis oli jotakin sanoin kuvaamatonta. En osannut haaveilla, että vielä päästäisiin syömään mitään koko perhe yhdessä, kunnes eräs ihminen vinkkasi tacojen sisältävän ainoastaan maissia + auringonkukkaöljyä + suolaa. Pakkohan se oli sitten kokeilla! 

Alkuunsa pientä ihmistä vaivasi epäusko “tämä ei nyt näytä minun ruoalleni, oletteko ihan varmoja?” Pienellä kannustuksella kuitenkin Leo uskaltui maistamaan ja sitten sitä ruokaa upposikin! Oli niin suurta herkkua pienelle ihmiselle, ettei tosikaan 🙂 

Suurin osa aloittanut syömään samaa ruokaa jo joskus 8kk tietämillä koko perheen voimin pääasiassa. Viimeisimmätkin, kun lapselle tullut vuosi ikää. Sen sijaan meillä on aina pakastimessa Leolle jotain omaa, jota lämmitetään ja meille vanhemmille sitten pikaseen Leon nukkumaan mentyä väsäillään jotain. Ei tietoakaan koko perheen yhteisistä aterioista tai mistään yleisesti ottaen. Mutta eilen söimme koko perhe samaa ruokaa, juuri tehtyä ruokaa. 

Tämä on sellainen uskoa tulevaan luova asia. Ehkä tämä tästä vielä. Fiilis on jokatapauksessa ihan uskomaton, kun vihdoin meillä on ruoka jota voimme toisinaan syödä koko perheen voimin. Niin huippua! <3 En osaa edes fiiliksiä tämän enempää avata, koska tämän 1v 7kk taipaleen jälkeen tämä on hurjaa toivoa antava askel.