Vinkit synnytykseen

Mammalandian yhteistyöpostaus. Joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä yhteisestä aiheesta ja nyt huhtikuun aihe oli ”vinkit synnytykseen”. Meidän taivaltamme pidempään seuranneet arvannee, että tästä kirjoittaminen on itseasiassa yllättävän vaikeaa itselleni. Jokainen synnyttänyt kuitenkin osaa ajatella joitakin yleispäteviä vinkkejä, vaikka ei olisikaan niiden vinkkien mukaan mennyt tai niitä tajunnut raskausaikanaan.

Tässä kohti kuuluisi listata vinkit synnytykseen; 

1. Hanki tietoa. On hyvä miettiä, mitä tahtoo synnytyksessä

(kivunlievitykset, tukihenkilöt, mitä synnytyksessä tapahtuu, asennot jne).
Netti on tietoa täynnä, mutta suhtaudu siihen kriittisesti – kaikki ei

välttämättä ole totta, kuten tiedämme nettiä selanneina. Ja kannattaa

jättää ne kauhutarinat synnytyksestä lukematta, ne ei auta ketään..

2. Tukihenkilö. Mieti, kenet tahdot mukaasi synnyttämään. Yleensä

se on mies, mutta se voi olla myös joku sukulainen tai esim. doula. Ja 

tukeudu tähän tukihenkilöön itsellesi luonnollisella tavalla – purista kättä

tai huuda tälle sydämesi kyllyydestä (tukihenkilön tehtävä on kestää).

3. Älä suunnittele liikaa. Synnytystä ei voi liiaksi suunnitella ennalta, 

koska aina se ei mene niiden suunnitelmien mukaisesti. Silti on hyvä miettiä, 

mitä synnytykseltään tahtoo, jos kaikki sujuu hyvin ja pääsee vaikuttamaan asioihin.
Kerro toiveesi henkilökunnalle.

4. Luota itseesi. Kroppasi osaa kyllä toimia, koska ihminen on tarkoitettu

synnyttämään. Hae siitä kivusta voimaa, vaikka se tuntuu vaikealle ja 

kliseisellekin. 

5. Luota henkilökuntaan. Henkilökunta on siellä sinua sekä lastasi varten ja he

tosissaan tahtovat, että kaikki menee hyvin. He osaavat ja heidän ohjeitaan 

kannattaa uskoa 🙂

6. Älä pidä sektiota mörkönä. Välillä sektioon päädytään syystä tai toisesta.
Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä varsinaista mörköä itselleen. Minä toivuin
siitä hyvää vauhtia ja ei jäänyt kammoa sitä kohtaan. 

Voisin höpötellä niitä näitä loputtomiin, mutta.. Koska olen minä, niin tykkään tuoda juttuuni myös toisenlaisen puolen. Sen, mikä auttoi minua itseäni.

Minä elin raskauden, jossa synnytystä ei todellakaan toivottu tai odotettu – odotukset olivat ohjattuna siihen, että päästäisiinpä vielä eteenpäin monta viikkoa. Suoraan sanoen en uhrannut synnytykselle juurikaan ajatusta ennen kuin lapsivedet menivät. Tahdon ottaa vielä erikseen ”vinkit” heille, jotka elävät sen saman pelon kanssa ja ennenaikaisuuden riskin kanssa tai joilla muuten raskaudessa on jotain erikoisempaa.

1. Juttele lääkäreiden ja hoitajien kanssa. Anna heidän kertoa, kysy jos joku 

mietityttää. Minä ainakin sain paljon rauhoittelua, tietoa miten edetään jos 

vauva syntyy tietyllä viikolla (aina viikko viikolta tilanne näytti positiivisemmalle). 

Tähän samaan kuuluu ehkä myös se tiedonhaku – miten vauva yleisesti voi 

syntyessään milläkin viikolla. Siihen on hyvä valmistautua ennalta, vaikka 

jokainen tilanne on erilainen ja mitään vakio vointia ei voida määrittää tietyllä

viikolla syntyvälle.

2. Älä tee sektiosta mörköä. Minulla sektio oli synnytystapa rv 30+ alkaen, koska

vauvamme oli perätilassa ja tulossa ennenaikojaan. Toki hän olisi voinut siitä vielä 

kääntyä, mutta minä asennoiduin siihen, että sektiolla synnytetään. Ja kuten ylempänä
mainitsin, niin sektioon voidaan päätyä monesta syystä – ikinä siihen ei kuitenkaan turhaan
lähdetä ja aina se on äidin sekä syntyvän lapsen eduksi kun siihen päädytään.

3. Tukihenkilö. Minä jouduin henkisesti valmistautumaan muutaman kerran siihen, 

että jos estolääkitys pettää, niin välttämättä mies ei ehdi paikalle vaan sektio joudutaan

tekemään nopealla temmolla mahdollisesti. Yleisesti ottaen kuitenkin voidaan ajatella,

että se oma tukihenkilö ehtii paikalle, mutta ei välttämättä, kun paikat ovat jo auki 

valmiiksi jne. Mutta tärkeää on miettiä kenet tahtoo rinnalleen kun pieni syntyy <3

4. Anna itsesi tuntea kaikki mahdolliset tunteet, kun lapsi lopulta syntyy. 

Itse itkin onnesta, kun lapsivedet menivät rv36+2, koska olimme päässet lopulta 

hurjan hyville viikoille ja se oli valtava helpotus, kun se piina oli vihdoin ohitse. 

5. Selvittele vähän miten se synnytys etenee. Itselleni iski vähän kuin salama

kirkkaalta taivaalta ”nyt se syntyy. Oikeasti”. Olisi ehkä pitänyt hiukan hakea 

tietoa ja valmistautua. Toki supistukset olivat jo hyvinkin tuttuja, mutta kyllä silti

ne viimeisimmät ennen puudutteita tulivat minulle yllätyksenä. Jos olisin synnyttänyt

alakautta, niin olisin toivonut, että olisin ottanut enemmän asioista selvää. 

6. Nauti omasta pienestä kääröstäsi. Me pääsimme helpolla ja saimme lapsen heti

syliin, mutta tiedän, että tarinamme olisi voinut päättyä aivan erilailla. Mutta tahdon 

sanoa, että syntyypä lapsi millä viikoilla tahansa ja millä tahansa voinnilla, niin nauti 

siitä, että nyt hän on siinä <3