Yksinäisiä iltoja

Ihminen voi tuntea yksinäisiä hetkiä vaikka elämässä olisi läheisiä ihmisiä, jotka välittävät. Se ei vähennä läheisten välittämistä tai niiden suhteiden merkitystä, mutta on tunteena täysin aito ja tosi.

Joskus on iltoja, jolloin välimatka muihin ihmisiin kasvaa valovuoden mittaiseksi. Iltoja, jolloin on helppoa kadottaa tunne siitä, että on rakastettu. Yksinäisiä iltoja. Iltoja, jolloin asunto tuntuu normaalia tyhjemmältä, minuus tavallista pienemmältä ja sekunnit selkeästi pidemmiltä.

Yksinäisinä iltoina ei tiedä miten päin olla ja missä. Ei tunne itseään itsekseen, koska ilta on piilottanut osan minuudesta piiloon. Kadottanut itsevarmuuden, rentouden ja luottamuksen.

Yksinäisinä iltoina etsii epätoivoisesti tekstiä tai kuvaa, jonka voisi julkaista. Mitä tahansa. Kunhan saisi muistutuksen, että on hyväksytty. Julkaisemisen jälkeen vilkuilee puhelintaan kerta toisensa perään. Tykkäys, toinen, kolmas, mutta mikään ei riitä. Hetken jokainen sydän ja peukku helpottaa, mutta samantien huojennus on poissa. Yksikään tykkäys, jako tai kommentti, kun ei korvaa sitä hyväksynnän tunnetta, jota oikeasti kaipaisi.

Yksinäisinä iltoina ei tiedä miten päin olla ja missä. Ei tunne itseään itsekseen, koska ilta on piilottanut osan minuudesta piiloon.

Yksinäisinä iltoina päätyy takaisin tinderiin vaikka tietää inhoavansa sitä taas hetken kuluttua. Kaipaa vaan tunnetta siitä, ettei tule olemaan ikuisesti yksin vaan kelpaa kyllä jollekin. Edes jollekin. Tiputetut standardit ja lyhyeen kuolevat keskustelut eivät kuitenkaan helpota huolta eivätkä matchit kaipuuta.

Yksinäisinä iltoina kaivaa puhelimen esiin ja selailee viestejään. Etsii ihmisiä, joille voisi laittaa jotain. Mitä tahansa. Ystävä ystävän ja tuttava tuttavan perään aloittaa keskustelun, kuin varmistaakseen, että he ovat yhä siellä. Toivoo, että joku onnistuisi rikkomaan välimatkan, jonka yksinäinen ilta on rakentanut. Kuitenkin lämminkin vastaus kantautuu vain kaukaisena kaikuna siihen outoon todellisuuteen, johon on täksi illaksi joutunut.

Lopulta hukuttaa itsensä ja ajatuksensa netflix-maratoneihin. Pakenee kuviteltuihin maailmoihin. Ruudunkin täytyy kuitenkin joskus sammua ja todellisuuden palata. Asunto tuntuu tyhjältä ja maailma kaukaiselta.

Yksinäisinä iltoina makaa sängyssä hieman liian myöhään, sillä on pelännyt mennä nukkumaan. Ei ole tahtonut myöntää, että ilta päättyy yksinäisyyteen. Vaikka samaan aikaan ei ole muuta tahtonutkaan kuin nukahtaa ja herätä uuteen päivään, jossa on taas toisenlainen ilta.