Yksi syy ylitse muiden
Hyvät ja huonot puolet. Plussat ja miinukset. Listoja joita moni tekee suhteen eri vaiheissa. Minä olen usein harrastanut niitä erityisesti eron jälkeen. Muistaessani kauniin asian exästäni, kirjoittanut sen ylös, mutta samalla kirjoittanut toiseen listaan vähintään yhden syyn miksi on hyvä, että erosimme.
Ongelmana kuitenkin on se, että aiemmin olen ollut jättävä osapuoli. Lista on ollut ikään kuin vain muistuttamassa, että tein oikean ratkaisun. Muistuttamassa, että tämä oli loppuun asti mietitty ratkaisu. Muistuttamassa, että miinukset tosiaan painoivat plussia enemmän, että on parempi näin. Kivusta huolimatta.
Nyt en ole jättävä osapuoli. Nyt olen tehnyt tuon listan monet kerrat aiemmin suhteen vaikeissa hetkissä vain huomatakseni, etteivät minukset missään nimessä paina plussia enemmän. Todennut monet kerrat, että on suuremmat syyt jäädä ja yrittää; rakentaa ja kehittää suhdetta. Nyt listassa ei ollut tarpeeksi miinuksia. Se tuntui vain ilveilevän minulle. Muistuttavan kuinka vakaasti olisin tahtonut vielä yrittää.
Sitten kuitenkin oivalsin, että on yksi syy ylitse muiden. Yksi syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voisivat koskaan painaa. Se, että hän päätti jättää minut. Se, että hänelle miinukset painoivat enemmän. Että, hän valitsi ennemmin elämän ilman minua kuin minun kanssani. Se on syy, joka pyyhkii merkityksen kaikista syistä jatkaa ja yrittää. Se on syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voivat koskaan painaa. Sen minä kirjoitin lukemattomissa muodoissa yhä uudestaan ja uudestaan. Muistuttamaan, että ehkä tosiaan oli parempi näin. Jopa minullekin. Sillä ansaitseehan jokainen ihmisen, joka tahtoo pitää meistä kiinni, joka on onnellinen kanssamme.