Yhdessä ja erikseen avioliittoleirillä

Vietin tänään leijonanosan päivästä kesän avioliittoleiripalautteiden äärellä. Risujen ja ruusujen kerääminen on tärkeää sen tiedostamiseksi, mikä tapahtumissa onnistui ja mitä kannattaisi tehdä ensi kerralla toisin. Parisuhdetapahtumat ovat meidän perheessä vähän kuin ihon alle kuvioitu kartta, jonka mukaan elämässä suunnistetaan. Mikä niissä niin kiehtoo?

Yksi merkittävimmistä syistä liittyy eri tahoilta tulevien ihmisten väliseen yhteiseloon. Leireillä kohdattiin 500 ainutlaatuista perhettä. Omalla elämänkatsomusmausteella ei ole niin suurta väliä, kun keskiössä on perheen ja parisuhteen hyvinvointi.

Toinen kiehtova asia liittyy uusiin alkuihin.

Vaikka takana olisi millainen taival tahansa, muutos ja alusta aloittaminen on aina mahdollista.

Tällaista on tosi armo: se nostaa ihmisen suosta, johon hän on syystä tai toisesta horjahtanut.

Joka kesä sadat vapaaehtoiset työskentelevät sen eteen, että asiat saataisiin yksityiskohtia myöten rullaamaan. He huolehtivat leirin pienimpien hyvinvoinnista, luennoista ja opetustuokioista, pienryhmien keskustelujen tasapuolisesta sujumisesta, musiikista, ruokailuista ja sairastuvasta – sanalla sanoen kaikista niistä juoksevista asioista, joiden avulla parituhatpäinen joukko saadaan viihtymään ja keskittymään viikon tai viikonlopun verran parisuhteen kipupisteiden työstämiseen.

Oivallus siitä, että muilla on samanlaisia ongelmia, lisää yhteisöllisyyden ja samanpuolisuuden tunteita.

Ihanaa, emme olekaan vaikeuksinemme yksin, kuulumme samaan inhimilliseen kamppailevaan joukkoon. Kriisin purkamisessa auttaa usein myös haave siitä, että kipeät kokemukset voivat joskus kääntyä laajemman yhteisön hyödyksi.

”Pienryhmässä sai puolison kanssa käsitellä asioita, tunneyhteys vahvistui. Vaikeita asioita työn alle, positiivinen vire kohdata haasteet yhdessä.”

”Tunnelukot aukesi, tunteet saivat nimet. Asiat menevät eteenpäin ja korjaantuvat. Olemme oppineet vaimon kanssa puhumaan, puhumattomuus katkesi. Jee!”

Vapaaehtoisessa omasta kokemuksesta jakamisessa on voimaa. Yksin ja yhdessä tehdyt oivallukset tekevät elämästä pehmeämmän. Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy!