Voiko yksin rakastaa?
Suljin kirjan kannet illalla viimeistä kertaa. Huomasin hakeutuneeni kaikkina vapaahetkinä päähenkilöiden seuraan: nuoren maanviljelijän Michael Hosean ja Angelin, kuvankauniin entisen prostituoidun. 500-sivuiseen romaaniin oli mahdutettu virkistävä kertomus nuoren miehen rakkaudesta, jolla hän yritti pehmitellä elämään pettynyttä sydäntä.
Nainen karkasi kotoa kerta toisensa jälkeen, mutta mies haki hänet yhä uudestaan takaisin. Paitsi viimeisellä kerralla. Francine Riversin kirjoittamaan Vapauttavaan rakkauteen oli ahdettu usean ihmisen unelma. Että rinnalle löytyisi ihminen, joka suostuisi näkemään ja silti rakastamaan. Ja miten vaikeaa rakkauden kestämiseen luottaminen onkaan! Helpompaa olisi usein ottaa jalat alle, eikä jäädä odottamaan, josko rakkaus tällä kertaa tekee kipeää.
Maassamme asuu poikkeuksellisen monta sinkkua. Yli 155:ssa Suomen 313:sta kunnassa asuu miehiä huomattavasti naisia enemmän. Naiset taas pakkautuvat koulutuskeskuksina toimiviin kaupunkeihin. Vaikka osa valitsee yksinelämisen tietoisesti, moni jää tahtomattaan ilman elämänkumppania. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
Mutta ei parisuhdekaan yksinäisyyttä itsestään selvästi poista. Liian moni elää puolison lähellä yksin.
Kantaa sisällään kokemusta siitä, ettei toinen välitä, eikä tahdokaan välittää. Ei näe, ei kuule, ei huomaa. Mitä toisen hyväksi voi yksin tehdä? Silti, vaikka nykyään niin vannotaan tasapuolisuuden ja vastavuoroisuuden nimiin.
Totta kai rakkauden kuuluu olla molemminpuolista. Mutta entä jos toinen kykenee siihen jossain kohdassa toista paremmin? Ainakin me olemme tässä mieheni kanssa erirytmisiä: osaamme rakastaa itseä ja toista eri kohdista eri lailla. Toiselle meistä on annettu perusturvaa kauhalla, toiselle taas pikkulusikalla. Jommalle kummalle itseluottamusta kumppanillekin jaettavaksi.
Mutta mitä on toisen hyväksi uhrautuva rakkaus? Sitäkö, että suostuu tekemään päivästä toiseen hyvää, vaikka puoliso siitä piut paut välittäisi? Saatikka rakastaisi samalla mitalla takaisin. Voiko ihmisen sydän rakastamalla muuttua? Tutkimusten mukaan lempeys, myötätunto ja ilo voivat vähin erin sulattaa ihon ympärille kerrostuneen jään. Mitä maksaisi, jos pienessä mittakaavassa tätä kokeilisin? Uskallanko?