Vieläkin on olemassa uhrautuvaa rakkautta – se tekee ison vaikutuksen

 

Tänä syksynä olen palannut pitkästä aikaa seurakuntapapin töihin. Minuun on tehnyt ison vaikutuksen ne lesket, jotka kertovat kuolleen puolisonsa siunauskeskustelussa siitä, miten hän kävi joka päivä sairaalassa puolisoa katsomassa tai hoiti kotona loppuun asti. Monet sanovat, että tekivät sen mielellään ja tiesivät, että jos osat olisivat sattuneet menemään toisinpäin,  heitäkin olisi autettu ja hoidettu loppuun asti. Tottakai. Niinhän avioliitossa toimitaan. 

 

Mielessä on toisaalla monet lukemani artikkelit ja käymäni keskustelut parien kanssa, jossa kilpaillaan siitä, kumpi saa enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Monissa artikkeleissa varoitetaankin vääränlaisesta itsensä uhraamisesta ja alistumisesta parisuhteessa. Niina kirjoitti viime viikolla hienosti täällä, siitä, miten pitkä parisuhde on kestävyyslaji. Ja onhan se. Pitkissä parisuhteissa on aina myös erilaisia vaiheita. Maisemat vaihtuvat. 

Olen tullut siihen lopputulokseen, etteivät alistuminen ja toisen puolesta hyvän tekeminen ole sama asia. 

Olen tullut siihen lopputulokseen, etteivät alistuminen ja toisen puolesta hyvän tekeminen ole sama asia. Jos rakkautta on ja sitoutuminen on sisäistetty, toisen puolesta paljonkin tekeminen ei tunnu vääränlaiselta uhrautumiselta. Vaikkakin toki toisen hoitaminen voi tuntua työläältä, vaatiihan se tekemistä ja ponnistelua – ja aikaa.  Sen tekee silti – joskus jopa mielellään. Ne taas, jotka kilpailevat oman ajan tärkeydestä, ovat usein onnettomia. Ja tällä en tarkoita, etteikö omakin aika olisi tärkeää. Se on tosi tärkeää. Mutta jatkuvassa kilpailussa esimerkiksi siitä, kumpi saa enemmän omaa aikaa tai kumpi on omasta mielestään tehnyt niin paljon enemmän kotitöitä – siinä on jotain vikaa. Vika voi olla esimerkiksi siinä, että toinen onkin parisuhteessa vapaamatkustaja. Oleellista on juuri nuo leskien suusta kuulemani sanat: Jos osat olisivat olleet toisinpäin, puoliso olisi tietysti hoitanut ja auttanut minua. 

– Jotenkin meistä tuli sairauden kautta läheisempiä. Hän antoi hoitaa itseään. 

–  Jotenkin meistä tuli sairauden  kautta läheisempiä, kun hän antoi hoitaa itseään.

Näitä sanoja olen saanut kuulla. Ja tutkiskella näin joulunodotuksen aikaan sisimmässäni. Jos saa elää rakastettuna, myös sairaus ja kivut voivat tuoda suhteeseen uutta syvyyttä. Sellaista, mitä terveet ja helpot päivät eivät olisi koskaan rakkaasta tuoneet näkyviin. 

 

Pohtivin terveisin,

Minna