Vasara ja nauloja

Arki on rakentamista, elämän ja talon. Lähes aina se on ollut osa minun ja puolisoni yhteistä elämää. Tähän ajatukseen heräsin vähän aikaa sitten. Ensimmäinen yhdessä loppuunsaattamamme rakennusprojekti oli kesämökki, jota mieheni oli alkanut rakentaa jo ennen tapaamistamme.

Meillä motivaatio rakentamiseen on lähtenyt ehkä pääkaupunkiseudun hulppeista asuntohinnoista. Itse tekemällä voi säästää ja kun mies vielä on alan ammattilainen, niin mikä ettei. Monesti saatetaan myös ajatella, että halutaan kodista omanlainen. Kun on itse valinnut juuri sopivat tapetit, kaakelit, parketit, ovenkahvat ja niin edelleen, niin sellaisessa kodissa on mukava asua.

Talon rakentaminen on iso koitos parisuhteelle. Yleensä taloa rakennetaan silloin, kun lapset ovat pieniä. Roolit menevät helposti niin, että toinen puolisoista käy töissä ja rakentaa ja toinen hoitaa lapsia ja kotia. Eletään ihan eri maailmoissa. Menee vuosi tai kaksi, kun puolisot tapaavat toisiaan lähinnä iltaisin ennen nukkumaan menoa ja aamuisin ennen töihin lähtöä.

Elämässämme oli ensimmäisen yhteisen rakennusprojektimme aikana niin paljon kriisiä, draamaa ja ahdistusta, että stressipisteemme huitelivat varmasti paljon sallittua korkeammalla. Suurin osa draamasta ei liittynyt itse rakentamiseen, mutta ei se elämää kyllä helpottanutkaan. Huonosti toimivan parisuhteen kruunuksi syntynyt esikoisemme työllisti minua ja mieheni omistautui talollemme.

Koska halusin olla hyvä äiti ja vuorovaikutus vauvan kanssa oli hänen elämänsä kannalta ehdotonta, en voinut hänen hereillä oloaikanaan kuvitellakaan tekeväni mitään muuta kuin viettäväni aikaa hänen kanssaan. Illalla kun mieheni tuli kotiin ja vauva nukkui, minä tein täydellisiä soseita lapsellemme ja hoidin muita asioita yltääkseni asettamiini tavoitteisiin.

Mieheni yllättäen koki itsensä ulkopuoliseksi ja olisi kaivannut yhteyttä minuun eikä hän ollenkaan ymmärtänyt, miten tärkeää työtä tein. Olimme etääntyneet toisistamme jo jonkun aikaa eikä lähentyminen ollut helppoa. Ilman ulkopuolista apua sitä tuskin olisi tapahtunutkaan.

Tarkoittaako talon rakentaminen sitten aina kriisiä parisuhteelle? Riippuu varmasti paljon lähtökohdista ja omien resurssien oikein arvioimisesta. Jos asioita pystytään jakamaan sekä kotona että raksalla, se varmasti helpottaa molempien kuormaa. Yhteinen mielekäs tekeminen luo yhteyttä. Toisaalta myös ristiriitojen riski kasvaa, kun tehdään paljon yhdessä, on opeteltava luovimaan ja löytämään yhteisymmärrystä. Avioliittoleiriltä tai -kurssilta voi löytää työkaluja tähän ja saada kivan katkoksen rakentamisen täyttämään arkeen.

Perheemme on kasvanut ja osoite vaihtunut. Uusimmassa kodissamme olemme asuneet noin kolme ja puoli vuotta. Yläkerta on vielä keskeneräinen ja paljon muutakin pitäisi tehdä, mutta parin viikon päästä aiomme laittaa hanskat naulaan ja lähteä lomalle ja avioliittoleirille.