Valtataistelu on vastakohta aikuiselle rakkaudelle

Vanha hääjuhlaperinne on kakun leikkaamisen yhteydessä jalan polkaiseminen – kaikille meille tuttu juttu. Ja hitsi en tykkää tuosta perinteestä.

Elätkö sinä raskaassa ja rasittavassa parisuhteessa? Onko teillä suhteessa sellainen sävy, että aina ollaan vähän tukkanuottasilla? Kinastellaan vähän väliä milloin mistäkin?

Omassa perhehistoriassani on paljon esimerkkejä parisuhteista, joissa käydään lähes tauotonta valtataistelua. Omassa suvussani vahvat naiset ovat löytäneen joko hyvin “heikkoja” miehiä tai sellaisia, jotka käyttävät fyysistäkin väkivaltaa alistaakseen naistaan. Joka tapauksessa vallankäytön vaakakuppi on ollut aika kallellaan jompaankumpaan suuntaan.

Imin tietysti tuon mallin itseeni ja toteutin myös. Elin avioliiton, jossa taisteltiin vallasta. Kun tajusin miten ihan tasaveroisesti mieheni kanssa toteutin vanhaa kaavaa, lähdin tekemään töitä itseni kanssa ihan tosissani. Ymmärsin oman osuuteni valtataistelussa. Onhan se vaikeaa tunnistaa ja tunnustaa. Tässäkin lajissa on se mälsä puoli, että molempien pitää tehdä oma osuutensa.

Ajattelen tällä hetkellä niin, että vallankäyttö liittyy siihenkin, millä tavalla on lapsena tottunut hakemaan rakkautta ja hyväksyntää. Ylivastuullinen löytää alivastuullisen puolison, perfektionisti suurpiirteisen, miellyttäjä etsiytyy perfektionistin läheisyyteen ja niin edelleen. Valtataistelun tiimellyksessä on helppo huudella. Kuka tekee liikaa (ja marttyroi) tai liian vähän, kuka sotkee ja kuka on neuroottisen siisti. Tiedät kyllä 🙂 Lapiot viuhuvat parisuhteen hiekkalaatikolla.

Valtataistelu on jollain tavalla vastakohta aikuiselle rakkaudelle. Voisiko aikuisena hakeutua rakkauden ääreen muilla keinoilla kuin lapsuudessa opituilla? Omista tarpeista ja tunteista lähtevä, avoin viestintä on paras tie toisen luokse. Valtataistelu erottaa, tappaa rakkauden ja sulkee osapuolet omiin luoliinsa huutelemaan.

Valtataistelussa oikeasti voittaa se, joka siitä ensimmäisenä uskaltaa luopua. Palkintona on nimittäin se, että saa asettua olemaan paljas ja aito itsensä. Rakkaus ja myötätunto avaavat sydämiä ja raivaavat tien todelliseen yhteyteen, jossa saa olla vahva ja heikko, tarvitseva ja pelokas, iloinen ja vapaa – ihan kaikkea.