Valohoitoa rakastettuni kasvoista

Eniten valoa pimeään minulle tuo rakastettuni olemus ja läsnäolo. Ne auttavat suhteellistamaan kaikkea muuta: esimerkiksi tätä vuodenajan kiristymistä hämärään ja kylmenevään säähän, nuhaisuuden jatkumista, työkiireitä ja harmeja tai muuta elämässä epämääräistä ja kysymyksenalaista. Kun pääsen hänen seuraansa, tärkein on kunnossa.

Rakastettuni lähellä tuntuu oikealta. Se on niin iso lohkare onnen ainesta, että koko elämään tulee myönteinen ja optimistinen suhde. Kaikki on valoisaa! Viis talvesta, kevät odottaa! Ja joka tapauksessa kaikkialla on niin paljon kaunista! Arkiset asiat voi järjestää parhain päin, jos ne alkavat rasittaa liikaa.

Hän tosiaan saa tällaisia vaikutuksia aikaan. Muut ihmiset eivät vaikuta minuun samalla tavalla. Vaikka elämässäni on paljon rakkaita ystäviä ja perheenjäseniä, rakastettuni vaikutukselle minuun ei löydy vertailukohtaa.

Minä tietenkin tarkastelen asiaa rakastuneena ihmisenä. Tämä kirkkaasti minua valaiseva vaikutus tulee sekä hänestä että rakkaudesta. Olen hänen seurassaan ja katselen häntä rakastuneena häneen.

Hänessä riittää katselemista! Kaikkein mieluimmin olen hänen kanssaan, ja hänen kanssaan voin olla missä vain. Silloin voin missä vain uppoutua katsomaan häntä ja nauttimaan yksityiskohdista.

Rakastettuaan katselee ja havainnoi jotenkin tavallista kokonaisvaltaisemmin, tavallista aistivammin. Niin sen täytyy olla, sillä muuten on vaikea ymmärtää, miten parin pipon alta kiertyvän hiuskiharan katsominen tekee niin hyvän olon. Itse pipokin on tosi kivan näköinen hänellä, ihan kuin se olisi huolella keksitty ihan vain häntä varten.

Nyt kansan siirryttyä talviaikaan, ikkunoista näkyy, että kirkasvalolamppujen äärellä istuskellaan taas ottamassa valokuureja. Minä otan valokuureja esimerkiksi katselemalla rakastettuni kasvoja.

Kun on rakastunut, toisen kasvojen katsomisella on tehokas vaikutus. Ei mikään vilkaisu siis, vaan ainakin minuutin katselu. Toisen ei tarvitse katsoa takaisinkaan, mutta voi myös katsoa silmiin toinen toisiaan. Siinä istutaan tai seisotaan, ja tunnustellaan, miltä toisen kasvonpiirteet, niiden yksityiskohdat omassa itsessä tuntuvat.

Ihmisen kasvojen rauhallinen katsominen on ylipäätään voimakkaasti vaikuttava asia. Rakastetun kasvojen katsominen mullistaa tavallisen hetken aivan toisenlaiseksi. Se herättää niin paljon tuntemuksia.

Katsominen tarkoittaa keskittymistä. Ellei keskity katsomaan, ei havaitse, eikä näe. Mutta rakastettuhan on rakastettu, tärkein, parasta – hän vie huomioni, keskittyminen tapahtuu rakkauden vetovoimalla. Tiedättehän!

Häntä katsoessani en oikeastaan edes voi ajatella mitään. Hänen piirteittensä näkeminen ja se, miltä se tuntuu, on niin rikas kokemus. Minä vain havaitsen ja tunnen, ja se tuntuu hyvältä. Tuntuu lämpimältä ja häkeltyneeltä ja valoisalta, ja rakastuneelta. Hän hymyilee ja nauraa minulle. Valohoitoa.