Uusperheestä aukeaa aina jotain uutta
Uusperheet. Olen elänyt sellaisessa varhaisnuoruudesta asti. Olen saanut tolkuttoman tehokasta ja syväluotaavaa opetusta niistä ammattikorkeakoulussa. Olen seurannut niiden syntymistä lähipiirissäni useaan otteeseen viime vuosien aikaan. Olen myös lapsettomuus kysymyksen vuoksi joskus pohdiskellut, että eipä sellaiseen liittyminen olisi hullumpi vaihtoehto itsellekään. Ne ovat siis minulle tuttuja monella tapaa, mutten enää koskaan uskaltaisi sanoa tietäväni niistä kaikkea. En edes murto osaa. Sillä mitä tutummaksi ne minulle tulevat sitä enemmän opin ja ymmärrän kuinka vähän aiemmin olen ymmärtänyt.
Oli kyllä aika, kun koin tietäväni uusperheistä kaiken, koska elän sellaisessa itsekin. Olin tuntenut sen vierauden, hämmennyksen ja ärsytyksen, kun oma arki muuttuu. Kun sinne tulee vieraita tapoja ja kummalta tuntuvaa kasvatuskulttuuria. Kun kaikki tuntuu menevän ihan väärinpäin. Kyllä minä siis tiesin mitä se sellainen arki on. Kunnes sitten tuli ammattikorkeakoulu ja luennot uusperheistä.
Opettajamme oli teeman asiantuntijoita ja yhtäkkiä sisäinen polleuteni asian suhteen otti iskun toisensa perään. Siinä minä, aikoinaan hyvinkin turhautunut uusperheen lapsi, istuin kuuntelemassa asiaa ammatillisuuden sekä äitipuolien näkökulmasta. Ymmärsin kuinka vähän oikeasti ymmärsin. Sisäistin silloin ensimmäistä kertaa sen kuinka kaikki osapuolet astuvat uusperheessä uuteen tilanteeseen ja kuinka haastavaksi tilanne voidaan perheen uusille aikuisille jo valmiiksi muodostaa. Onhan meille jo lastenkirjoissa opetettu, että äitipuolet ovat pahoja ja julmia. Tajusin kuinka epäreilua se on.
Ymmärsin ensimmäistä kertaa aidosti sen, että uusperhe syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu.
Joitakin vuosia myöhemmin seurasin ensimmäistä kertaa kuinka ystäväni astui parisuhteen muodostumisen kautta sisälle uusperheen maailmaan. Myöhemmin näitä tilanteita on tullut useampia. Huomasin pelkääväni, kuinka vaikeaan tilanteeseen he voivat joutua ja miettiväni omien kokemusteni kautta miten siitä voisi tehdä helpompaa. Samaan aikaan kuitenkin opin jälleen. Ymmärsin ensimmäistä kertaa aidosti sen, että uusperhe syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu. Olin aiemmin nähnyt sen ennemminkin sitä edeltävän eron kautta. Nyt näin ja koin aivan selvästi sen kuinka kahden ihmisen välinen rakkaus synnyttää uusperheen. Se muutti paljon.
Halusin rynnätä niiden lasten luo, joiden elämään ystäviäni oli saapumassa. Vakuuttaa, että sen kaiken takana on rakkaus ja kuinka kaunista se on. Hehkuttaa kuinka upean ja ihanan aikuisen he ovat juuri elämäänsä saamassa ja miten suuri lahja se on. Samalla kuitenkin ymmärsin, ettei minun ehkä tarvitse. Kuinka nuo lapset saattavat oivaltaa sen paljon minua nopeammin ja kuinka kivuttomasti uusperheen arki voikaan joskus muodostua.
Muistan myös sen, kun tinderissä tuli ensimmäistä kertaa vastaan ihminen, jolla oli lapsia edellisestä suhteesta. Oivalsin, että koska haluan saada lapsia, mutta koska transihmisenä minut on määrätty hedelmättömäksi, niin uusperhe-elämä voisi olla oivallinen tilanne. Ajatus siitä, että voisin olla turvallisena ja rakastavana aikuisena jo olemassa olevalle lapselle tuntui luontevalta ja ihanalta. Silloin sisäistin jälleen jotain uutta. Sen kuinka paljon rakkautta uusperheen sisälle voikaan muodostua.
Näiden kaikkien oivallusten kautta olen ymmärtänyt sen, kuinka haastava uusperheen lapsi itse olinkaan. Kuinka paljon minullakin oli tilanteessa valtaa ja miten väärin sitä käytin. Kuinka en antanut asioille mahdollisuuttakaan toimia. Nyt olen kuitenkin onneksi viisaampi. Annan itselleni anteeksi oman tyhmyyteni ja ymmärrän, että tarvitsin aikaa. Iloitsen siitä kuinka luontevalta meidänkin uusperheen arki pystyy viimein tuntumaan. Olen oppinut paljon ja kokemuksen perusteella uskon oppivani lisää myös tulevaisuudessa. Toivon kuitenkin, että jotkut läksyt ovat sellaisia, että niiden oppimisesta voidaan tehdä yhä helpompaa varmistamalla, että puhumme uusperheistä ja niiden kaikista jäsenistä oikeasti avoimesti sekä hyväksyvästi.