#uskallanrakastaa: Avoimuudessa asettuu alttiiksi haavoittumiselle

Rohkeus parisuhteessa on yksi valinta muiden joukossa. Monen kysymys rakkauselämässä on se, että uskaltaako valita pelon vai rakkauden. Rohkea, joskus uhkarohkeakin, on se joka uskaltaa valita rakkauden. Rakkaus ja avoimuus ovat parisuhteessa kavereita keskenään.

Rakkaus ihmissuhteissa tarkoittaa, ei niinkään rakkauttarakkautta sinänsä vaan rakkauden valitsemista aina uudestaan; rakkaudellisia tekoja, sanoja, pelkopohjaisen käyttäytymisen äärelle pysähtymistä, tiedostamista ja tältä pohjalta rakkauden valitsemista. Rakkaus ei kersku eikä pöyhkeile vaan asettuu avoimuuteen sydän auki.

Mitä avoimuus parisuhteessa tarkoittaa?

Omien parisuhdekokemusteni valossa ajattelen, että on tärkeää olla avoin itselleen. Se on jonkinlainen perusta avoimuudelle. Jos pyrin olemaan tietoinen itsestäni, omista tunteistani, ajatuksistani ja reaktioistani, pysyn avoimena. Usein omat tunnelukot saavat olemuksen lukittumaan niin, että reaktiot ohjaavat toimintaa eikä kukaan oikein tiedä, mitä itsessä ja suhteessa tapahtuu. On älyttömän vaikeaa olla hereillä itsensä kanssa. Omia reaktioita ja lukkoja on joskus hyvinkin haastavaa nähdä ja varsinkaan ymmärtää. Avoin suhde itseen ja kosketus omaan ytimeen on tärkeää sekä omaa että parisuhteen hyvinvointia ajatellen.

Avoimuus itselle ja avoimuus toiselle taitavat tosiaan kulkea käsi kädessä. Kun pidän huolen siitä, etteivät ovat kipuni kasaa kiviä itsen ja toisen välille, ollaan aika mukavalla mallilla jo. Parisuhteen polulle, minun ja sen toisen välille, kertyy ajan saatossa väkisinkin kaikenlaista roinaa. Vaaditaan hereillä olemista, läsnäoloa, rohkeutta ja avoimuutta, jotta yhteinen(!) polku saadaan pidettyä kohtalaisen siistinä. Monesti suhteessa käy niin, että toinen asettuu ylivastuulliseen rooliin ja pyrkii yksinään putsaamaan kaikki roskat. On kauhean väsyttävää olla yksin hereillä ja siistijän roolissa. Vastuupallo on hyvä puolittaa, ettei toiselle jää liikaa eikä toiselle liian vähän vastuuta.  Avoimuus ei siis tarkoita rajatonta ja katkeroitumista aiheuttavaa uhrautumista.

Avoimuus voi tarkoittaa myös toisen (ja itsen) hyväksymistä sellaisenaan. On helpompaa olla avoin silloin, kun kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu ihan kokonaan. Jos joutuu pienentämään itsensä tai peittämään itsessään jotain, ollaan avoimuuden kanssa vähän niin ja näin. Pelko hylätyksi tulemisesta tai toisen tuomiosta on varmasti yksi avoimuuden esteistä.

Avoimuudesta tulee itselleni mielikuva jonkinlaisesta ilmavuudesta. Suhde hengittää, kun molemmat pitävät itsensä avoimina suhteessa itseensä ja toiseen. Kun vastuuta jaetaan tasapuolisesti, eivät voimavarat ole vaarassa ehtyä. Avoimuus vaatii rohkeutta – ottaa asioita puheeksi, kertoa omista ajatuksista ja tunteista ja uskallusta rakastaa haavoittumisenkin uhalla.

Uskallatko rakastaa?