Tyttöystäväni ei tee minusta heteroa

  Annan tyttöystävälleni suukon puiston penkillä. Ohikulkija näkee meissä kaksi heteroa. Kauempana nainen antaa suukon omalle tyttöystävälleen. Ohikulkija näkee heissä kaksi lesboa. Niin kovin usein unohdamme, ettemme aina näe koko totuutta ja, ettei maailma ole niin mustavalkoinen kuin helposti ajattelemme. Yllättävän usein annamme parisuhteen määritellä ihmistä unohtaen, että ensisijaisesti olemme yksilöitä, parisuhteessakin. Minä en enää määrittele seksuaalista suuntautumistani. Yritin, mutta se ei tuntunut hyvältä, niinpä lopetin. Olen minä ja ihastun keihin ihastun. Tyttöystäväni puolestaan on hetero. Noista kahdesta naisesta taas emme voi tietää. He voivat molemmat olla lesboja, mutta he voivat myös yhtä hyvin olla esimerkiksi biseksuaaleja, panseksuaaleja tai jotain muuta. Toinen heistä voi määritellä itsensä jotenkin ja toinen toisin. Heidän parisuhteensa ei määrittele heidän seksuaalista suuntautumistaan. He tekevät sen itse, yksilöinä. Sama koskee meitä kaikkia, eikä vain seksuaalisessa suuntautumisessamme. En tahdo tulla nähdyksi vain parisuhteeni kautta, vaan ensisijaisesti haluan tulla nähdyksi yksilönä. Olen kyllä parisuhteessa ja saatan jopa puhua siitä mitä me haluamme tai mitä me mietimme, mutten tahdo olla vain me. Saatamme olla puolisoni kanssa joissain asioissa hyvin erilaisia ja toisissa hyvin samanlaisia, mutten tahdo, että erilaisuutemme tuntuu vain kummalta ja mahdottomalta tai samanlaisuutemme itsestään selvältä. Saatan muuttua ja muokkautua parisuhteen myötä, mutta tahdon silloinkin olla ensisijaisesti yksilö, joka muutuu. Yksilö, joka seisoo omilla jaloillaan, jolla on omat määritelmänsä tai määrittelemättömyytensä, omat arvonsa, tunteensa, ajatuksensa, kokemuksensa ja haavensa. Tahdon siis tulla nähdyksi yksilönä, joka on parisuhteessa; en ihmisenä, joka on parisuhteensa.