Turvaa kaipaavasta äidistä parisuhdetyöntekijäksi

Muistan, kuinka minulle ojennettiin syliin mustatukkainen nyytti. Olin hätäsektion jälkeisessä tokkurassa, enkä meinannut tunnistaa vauvaa omakseni. Olin aina ollut blondi – miten ihmeessä minussa kasvaneella voi olla tuuhea tumma tukka?

Erilaisuutemme ihmetteleminen ei suinkaan jäänyt tähän. Meissä on tyttäreni kanssa paljon samaa, mutta erojakin on runsaasti. On ollut hilpeää seurata, mitä piirteitä esikoiseen on tarttunut omasta, mitä miehen suvusta. Olemme kaikki hioneet toisiamme ihmisiksi.

Heti ensimetreillä nyytti haastoi kohtaamaan keskenkasvuisuuttani. Samalla kun vauva huusi omaa ikäväänsä, itkin hiljaa mielessäni turvattomuuttani.

Miten ikinä minä, avainkaulalapsena betoniviidakossa asunut peppityttö, osaisin tarjota toiselle turvaa?

Vuodet vierivät, lapsi kasvoi ja puoliso pysyi rinnalla. Perheeseen syntyi vielä kaksi veljeä. Tehtiin töitä ja aherrettiin kotiarkea. Aikaisin ylös, aamukahvit, halit ja ovesta ulos, paluun hetket oven raossa, harrastuksiin, päivällinen, iltasiivous, roskat roskakatokseen ja nukkumaan. Vuosien toistossa meissä kaikissa tapahtui huomaamatonta kasvua. Esikoinen löysi oman polkunsa aikuisuuteen. Itseluottamukseni ihmisenä, äitinä ja puolisona vahvistuivat. Nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kaikki yövalvomiset vauvojen ja murkkujen kanssa kannattivat. Öitä läpielettäessä ei siltä yhtään tuntunut.

Parisuhteen hyvinvoinnin vahvistamisesta muodostui itselleni ammatti huomaamatta. Aloitin vertaisryhmien ohjaajana, vertaisluennoitsijana, parisuhdetapahtumien luotsina. Kehitin materiaaleja, kirjoitin kirjoja ja väittelin erokriisin työstämisestä toimivaksi parisuhteeksi. Löysin itseni puhumasta löydöistäni myös muille. Ja lopulta luotsaavani parisuhdejärjestöä, joka organisoi vuosittain useita kymmeniä parisuhdetapahtumia niin nuorille kuin vanhoille parisuhteensa kehittämisestä kiinnostuneille pareille.

Parisuhteen huoltamisesta ja kriisien ylittämisestä on tullut itselleni intohimo.

Niin palkitsevaa on nähdä parin, joka on ehtinyt etääntyä jo kauas toisistaan, palaavan toistensa syliin ja syleilyyn. Kirjoitan Rakkauden roihussa blogeja joka toinen keskiviikko. Usein lähden liikkeelle henkilökohtaisista huomioista, joita raamittavat muiden parisuhdekokemukset sekä tutkimuksissa tehdyt havainnot. Annetaan rakkauden roihuta läpi vuosien niin isolla kuin pienellä liekillä!