Tuntuuko sinkulta?

Sanoilla on valtava merkitys. Niihin liittyy erilaisia mielikuvia ja tunteita. Siksi on väliä mitä käsitteitä itsestämme ja omasta elämästämme käytämme.

Minulla on jo pitkään ollut ailahtelevainen suhde sanaan “sinkku”. Huomaan alitajuntaisesti linkittäväni siihen toisen ihmisen aktiivisen etsinnän. Parisuhteen tai irtosuhteen. Aktiivisen deittailun. Jotenkin myös villimmän ja pakottavamman kuin esimerkiksi “yksin elämisestä” puhuttaessa. Enkä ole useinkaan kokenut sopivani siihen. Niinpä olen usein ilmaisuut asiaa toisin; eläväni yksin, odottavani parisuhdetta, olevani ilman parisuhdetta.

Toisinaan sinkkuus ja sinkku tuntuvat myös mahdollisilta. Onhan niihin tottunut yleisessä keskustelussa. Mutta minulle muut käyttämäni ilmaisut tuntuvat lempeämmiltä ja luontevimmilta. Jollekin muulle taas kauhistukselta. Emme useinkaan linkitä samoihin sanoihin samoja mielleyhtymiä tai tunteita. Jollekin sinkkuus tarkoittaa miellyttävältä tuntuvaa ja kuulostavaa vapautta sekä itsenäisyyttä. Jollekin minun käyttämäni ilmaisut tuntuisivat veitsen kääntämiseltä haavassa. Muistutukselta, ettei ole parisuhdetta ja joutuu olemaan yksin. Parisuhteen odottamisessa voisi kalskahtaa epätoivo ja yksin elämisessä yksinäisyys. Minulle niissä kaikuu kiireettömyys ja mielenrauha. Ettei minulla ole hätää tilanteen muuttumisen suhteen ja osaan nauttia elämästäni kokonaisena myös nyt.

Sanoilla on suuri voima. Jokaisella on oikeus käyttää itsestään ja elämästään juuri sellaisia sanoja kuin oikealta tuntuu. Ja voi olla hyväkin tehdä niin. Sopivia sanoja voi valita myös suhteessa, mutta silloin asioista tulee toki jutella myös toisen kanssa. Kannustan siis miettimään miltä sinusta tuntuu, miten elämääsi kuvaisit. Ja muistamaan, että toisen käyttämä sana voi laulaa hänen korvassaan aivan toisenlaista laulua kuin omissasi.