Tunne tarvitsee toivoa ja tilaa
Tunteet ovat kuin elämän vireänä pitävä moottori. Liian kiireessä niillä on taipumus piiloutua: ihminen ei ehdi makustella, miltä asiat sinusta tai minusta tuntuvat. Elämään hiipii raadannan maku.
Tunne tai pikemminkin sen vaimeneminen on merkki: elämää pitää hidastaa. Leppoistaminen palauttaa vähitellen juhlan arkeen.
Hyvin pelittävien rutiinien on havaittu lisäävän perheenjäsenten onnen tunnetta enemmän kuin odotuksia täyteen ahdetut lomamatkat tai juhlahetket.
Syykin tähän lienee selvä: suurin osa elämästä on ihan tavallista arkea.
Ensi sunnuntaihin osuva äidin juhlapäivä tuskin yksin riittää täyttämään arjen pyörittäjän tunneakkuja kokonaiseksi vuodeksi. Tasaisin väliajoin karsin elämästä turhat rönsyt pois. Samat asiat jäävät vuodesta toiseen laihtuneelle muistilistalle. Puoliso on elämäni tärkein ihminen. Vaikka olosuhteet muuttuvat, hän keikkuu uskollisesti arjessani.
Mutta miten välittää toiselle tuo tärkeyden tunne? Lupauksista kiinnipitäminen rahankäyttöä tai kotiintuloa koskien ovat osoittautuneet yllättävän tärkeiksi asioiksi. Lasten kanssa liittoutuminen ei kannata, sillä samalla puolella oleminen kertoo arvostuksesta toisen vanhemmuutta kohtaan. Ja seksi suhteen ainutlaatuisuudesta muihin suhteisiin verrattuna.
Olen huomannut, miten vähän on enemmän. Arkisten asioiden keskittynyt kuunteleminen tai sipaisut ohimennen. Ne tekevät ihmisen onnelliseksi, samoin vaatimustason alentaminen. Aamukahvin keittäminen ja kupillisen juominen yhdessä kullan kanssa on yllättävän kuuluva viesti arkirakkaudesta. Hyvää on myös siunauksen toivottaminen toiselle ennen kodin ovesta ulos ampaisemista.
Vallitseva ylikuormittava elämisen tahti johtaa helposti tuntemisen vaikeuksiin. Työn ja lapsiperheen yhteensovittaminen höystettynä odottamattomilla kriiseillä kuten työttömyydellä, läheisen sairastumisella tai kuolemalla vaimentavat tunteet lepoasentoon. Kun tähän lisätään vielä epäreilu puolisoiden välinen kotityönjako tai vaikeus kertoa omista toiveista sille kaikkein rakkaimmalle, ei ihme jos välillä puristaa rinnasta.
Hyvät ja huonot tunteet tarvitsevat toivoa ja tilaa, etteivät ne jää sydämen kohdalle puristuksiin.