Teini-ikäisen seurustelusuhteen vähätteleminen voi olla haitallista
Teini-ikäisenä ihastuminen, rakastuminen ja seurustelu on ihanaa, jännittävää ja kutkuttavaa. Ensimmäiset pusut, kädestä pitämiset ja yökyläilyt saapuvat tunnemyrskyn siivittämänä, ihan niin kuin ensimmäiset riidat, sydänsurut ja erotkin. Nuorelle seurustelusuhde ja siihen liittyvät suuret tunteet ovat totta – mutta miten aikuiset niihin suhtautuvat?
Muistan yläasteella tunteneeni monia ikätovereita, jotka seurustelivat, mutta eivät olleet kertoneet siitä vanhemmilleen. Syyksi he sanoivat usein sen, etteivät he jaksa kuunnella piikittelyä yhteisen illallispöydän ääressä tai että he eivät usko, että heidän vanhempiaan kiinnostaa. Monet eivät halunneet kertoa siksi, jos suhde päättyisikin. Monessa perheessä sydänsuruja kuitattiin usein “uutta matoa koukkuun” tai “näitä poikaystäviä tulee ja menee” -asenteella. Jaoimme yhdessä kokemuksen siitä, että aikuiset näkivät seurustelusuhteemme kokeiluina, jotka päättyvät joka tapauksessa, ja siksi niillä tai niihin liittyvillä tunteilla ei ollut väliä. Minulle ei koskaan suoraan sanottu mitään vähättelevää suhteistani, mutta viestin välittymiseen ei aina tarvita sanoja.
En muista koskaan käyneeni kenenkään aikuisen kanssa keskustelua omista rajoista, suostumuksesta tai siitä, mikä on seurustelusuhteessa ok ja mikä ei. Opin nämä asiat ensimmäisten parisuhteiden myötä kantapään kautta. Tilannetta ei helpottanut se, että minulle kotona vuosia näyttäytynyt parisuhteen malli ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäisten seurustelusuhteitteni aikana ajattelin ihan oikeasti, että heterosuhteessa naisen tulee venyä ja antaa anteeksi kurjia ja kohtuuttomiakin asioita, mutta miehen ei.
Kerran olimme luistelemassa ystävieni ja muutaman perheenjäseneni kanssa kotimme viereisellä kentällä. Silloinen poikaystäväni suuttui jostain, mitä sanoin, tönäisi minut lumipenkkaan ja heitti perään sylillisen lunta naamalleni. Minä melkein itkin, mutta kukaan ei sanonut mitään. Opin olemaan hiljaa. Opin ajattelemaan, että tämä oli varmaan ok. Kaikki ystäväni olivat muutenkin poikia ja heittelivät toisiaan jatkuvasti lumipenkkoihin tai painivat niin, että koko huone oli hujan hajan. Ehkä minut nähtiin vain yhtenä pojista. Ja itsehän olin sanonut jotain, josta hän suuttui. Myöhemmin olen kokenut suhteissa kiristämistä, uhkailua, painostamista ja muutaman kerran fyysistäkin väkivaltaa. En ollut koskaan kuullut puhuttavan seurustelun pelisäännöistä enkä nähnyt mitään järkevää syytä kertoa kenellekään kokemuksistani.
Ensi- ja turvakotien liitto (2019) toteutti nuorille suunnatun nimettömän verkkokyselyn seurusteluväkivallasta. Tulokset ovat pysäyttäviä. Kyselyyn vastanneista joka neljäs on raiskattu suhteessa, yhteensä 75% kertoo kokeneensa seurusteluväkivaltaa jossain muodossa ja joka toinen on saanut fyysisiä vammoja väkivallan seurauksena. Seurustelun ei kuulu satuttaa -selvityksen mukaan nuoret puhuvat seurusteluväkivallan kokemuksista mieluummin ystävälle kuin aikuiselle tai ammattilaiselle. Ystävä jakaa samaa tunne- ja kokemusmaailmaa nuoren kanssa, eikä aikuinen tunnu yhtä helposti lähestyttävältä.
Uskallus puhua seurusteluun liittyvistä vaikeistakin aiheista on tärkeää. Nuorten seurustelusuhteet ovat seurustelun harjoittelua ja kokeilua, ja sitä suuremmalla syyllä monet tarvitsevat ja kaipaavat aikuisen tukea tunteiden ja parisuhteen käsittelyyn, vaikka eivät osaa sitä pyytää. On tärkeää kertoa nuorelle, millaista käyttäytymistä ei tarvitse sietää ja että jos kokee minkäänlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa, siitä on lupa puhua turvallisen aikuisen kanssa. Apua on saatavilla myös väkivallan tekijöille. Vaikka omaa lasta ei haluaisi nähdä väkivaltaisena tai epäkunnioittavana seurustelukumppanina, on tärkeää jutella myös toisen kunnioittamisesta ja oikeudesta turvalliseen seurustelusuhteeseen. Lisäksi aikuisten ja ammattilaisten olisi hyvä ottaa puheeksi ystävän rooli. Miten voin auttaa ystävää, joka on huonossa suhteessa? Tarvitseeko nuoren kuunnella rankkoja kokemuksia, vai voisiko ystävää ohjata ammattiavun piiriin? Voiko luotettava aikuinen ottaa vastuun huonossa suhteessa olevan ystävän auttamisesta?
Meistä jokainen haluaa kokea, että olemme oikeutettuja tunteisiimme ja että tunteemme ovat totta – myös nuoret, jotka kokeilevat seurustelua ensimmäisiä kertoja. Annathan aikuisena mahdollisuuden myös nuorelle kokea tunteita. Kysy, kuuntele, pysähdy ja ymmärrä “Murkuttaako?”-kommenttien sijasta. Silloin nuori uskaltaa varmasti kertoa helpommin myös sen, jos joku ei ole hyvin.
Kirjoittaja Charlotta Piri on sosionomiopiskelija, kokemuspuhuja järjestötyössä ja tällä hetkellä työharjoittelussa Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä. Charlotta ja hänen kumppaninsa pitävät Krooninen parisuhde -podcastsarjaa, joka on kuunneltavissa mm. Spotifyssa.