Tänäänkin oli hyvä päivä

Tiedätkö päiviä, jolloin tuntuu siltä, että kaikki on justiin ”sitä itteensä”; kitinää, valitusta, mielipahaa ja murjotusta, kaikki menee toisen kanssa juuri niin kuin ei pitäisi? Parisuhteessa on joskus sellaisia aikoja, että lunta tuntuu tulevan tupaan ovista ja ikkunoista. Puhun nyt ulkoisista haasteista; kuolemista, epäonnistumisista, kaikenlaisista vastoinkäymisistä, isoista ja pienistä. Parisuhteessa voi tietysti olla myös ihan omat haasteensa liittyen kommunikointiin ja vaikka mihin.

Ulkoiset jutut vaikuttavat tietysti parisuhteeseen ja onkin aika tärkeää tiedostaa, mistä mielipaha milloinkin johtuu. Kumppani kun on niin helppo kaatopaikka, jonka päälle voi kaataa vaikka ja mitä. Vai voiko?

Parisuhteessa iso haaste on ulkoisiin vaikeuksiin reagoiminen. Miten itse reagoin, miten toinen reagoi ja miten yhdessä reagoimme ja käsittelemme asioita, on aika tärkeä havainnoimisen kenttä. Tärkeää on tarkkailla myös sitä, miten omiin solmukohtiin suhtautuu ja miten ne toiselle ilmaisee.

Itse olen esimerkiksi hyvin taitava nielemään omia tunteitani. Usein vaikein kohta itselleni on se, miten ilmaisen toiselle, että hänessä itsessään on jotain sellaista, joka herättää minussa ärtymyksen tunteen. Olen vastuussa tunteestani, mutta silti haluaisin sanoa ärsyttävän asian ääneen. Miten sanoa toiselle niin, että itse kannan vastuun, en syyllistä toista tai saata häntä häpeään vaan kerron asiasta, jotta voisin itse päästä asiassa eteenpäin ja yhdessä saisimme puhkaistua jonkun kuplan puhki?

Minä saan tällä hetkellä elämässäni kokemusta siitä, miten kaikesta voi ja pitää puhua hyvin avoimesti. Tämän kokemuksen saaneena minun on vaikea itselleni kuvitella suhdetta, missä ei puhuta. Ymmärrän hirvittävän hyvin sen, miten vaikeaa on puhua ja sen vasta tajuankin, miten vaikeaa on elää suhteessa, missä ei voi puhua. Avoimuuteen liittyy selvästi se, että on itse riittävän vahva ja aika pelkäämätön, aikuinen, elämää nähnyt ja se että on riittävästi halua avoimuuteen.

Olen joutunut viime aikoina toteamaan, että vaikka kuinka vaikeita asioita tulee eteen ja toisen kanssa joutuu (oikeasti pääsee!) puhumaan vaikeista asioista ja haastamaan itsensä avoimuuden saralla, on lopputulos aina hyvin plussan puolella. Avoimuus lisää kokemusta kumppanuudesta, se antaa itselle tuntee hyväksytyksi tulemisesta, avoimuus lisää rohkeutta avoimuuteen ja tuottaa valtavasti iloa. Vaikeiden tilanteiden jälkeen voi jäädä sellainen tunne, vaikka olo olisi hetken väsynyt ja kuin jyrän alle jääneellä, että tämäkin oli todella hyvä päivä yhdessä.