Suhteemme iloon ja kiitollisuuteen kertoo keitä me olemme
Kaikenlaisilla asioilla on mahdollista syyllistää itsensä. Äitiys tuo syyllisyyden aiheta sylillisen lisää. Vaipat, vaatteet, lelut, kasvatusmetodit, nukkumisjärjestelyt ja käytetyt äänenpainot ovat valintoja, joissa voi valita väärin. Valitessaan väärin on mahdollista aina syyllistyä. Monella asialla voi pilata lapsensa ja kuormittaa luontoa. Jopa itse lapsien hankkimisen voi laittaa suurennuslasin alle, kun mitataan kestäviä ratkaisuja. Tällaisten asioiden alle voi uupua. Siksi niitä on hyvä tarkastella ja antaa asioille oikeita mittasuhteita ja nimiä.
Ajattelen niin, että erityisesti on annettava tilaa hyville asioille, koska muuten ahdistus ja syyllisyys voi musertaa ihmisen. Suhteessaan luontoon, suhteessaan lapsiinsa voi epäonnistua niin monin tavoin, jos asettaa liian kovia tavoitteita. Kannattaa valita asioita, joille voi ja jaksaa tehdä jotain, mutta ymmärtää oman rajallisuutensa vanhempana ja osana luontoa.
Uskon, että kiitollinen vanhempi jaksaa paremmin, eikä muutu surulliseksi sketsihahmoksi, jonka ainoa ilo on kahvi.
Muovivuoret saavat voimaan pahoin, sulavat napajäätiköt surettaa ja tulevaisuus pelottaa. Sitten taas toisaalta kaupunkilaisen kerrostalon sisäpihalta löytyy pieniä eläimien jälkiä, joita pieni ihmisenalku jaksaa hämmästellä loputtomasti. Kiitollisuus voi voittaa ahdistuksen ja tulevaisuus onkin toivoa täynnä. Uskon, että kiitollinen ihminen tekee parempia valintoja. Uskon, että kiitollinen vanhempi jaksaa paremmin, eikä muutu surulliseksi sketsihahmoksi, jonka ainoa ilo on kahvi.
Jos kiinnostuit kuulostelemaan tunteitasi luontoa kohtaan, tsekkaa Ekopaaston sivut.