Sotaa vai rakkautta?

All is fair in love and war – kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa, sanotaan. Mitähän kaikkea sillä tarkoitetaankaan? Sodassa pyritään voittamaan (nitistämään, nujertamaan) vastustaja. Keinot ovat kovia eikä niitä kaihdeta käyttää. Oman päämäärän saavuttaminen on tärkeintä, hinnalla millä hyvänsä.

Rakkaudessa on toisin. Jyräämällä (painostamalla, pakottamalla, uhkaamalla, kiristämällä…) saatu voitto on aina tappio. Häviäjänä on suhde ja sen molemmat osapuolet. Suhteesta häviää luottamus ja tasa-arvoisuus. Usein siitä häviävät ennen pitkää myös sekä rakkaus että tappion kärsinyt osapuolikin.

Jos joutuu alistumaan toisen ylivallan alle itselle tärkeissä asioissa, kunnioitus ja arvostus toista kohtaan heikkenee. Kiinnostus suunnitella yhteisiä asioita vähenee, jos toistuvasti kokee, etteivät omat mielipiteet ole tärkeitä eivätkä ne tule kuulluiksi. Silloin myös sitoutuminen suhteeseen kärsii.

Paljonko iloa tuo sisustusblogien mukaisesti laitettu koti, jos oma kumppani ei tunne oloaan siellä kotoisaksi? Tai paljonko vahvistaa parisuhdetta yhteinen lomamatka, jonka kohde on valittu vain toisen intressien mukaan? Jos toinen kokee, ettei hänellä ole sananvaltaa omaa elämäänsä koskevissa päätöksissä, hän tuskin on kovin tyytyväinen elämäänsä.

Missään parisuhteessa kumppanit eivät ole kaikista asioista samaa mieltä, se on selvää. Joustamista ja vastaan tulemista tarvitaan. Keskustelemalla ja kuuntelemalla saadaan molempien näkökannat esille. Voihan olla, että toiselle on ihan ok, että kumppani sisustaa olohuoneen mieleisekseen, kunhan sinne mahtuu riittävän kokoinen tv. Tai ehkä on ihan hyvä systeemi, että lomakohteet valitaan vuorotellen, jos se sopii molemmille. Valmius katsoa tilanteita myös toisen näkökulmasta on parisuhteen rikkaus. Parhaimmillaan puolison kautta pääsee näkemään ja kokemaan uudenlaisia asioita, joita ei ilman häntä olisi koskaan löytänyt.