Sopivasti samanlaiset, sopivasti erilaiset

Kysyn hääparilta joka kerta tapaamisessamme ennen hääpäivää ja vihkimistä, että mikä saa heidän parisuhteensa toimimaan. Lähes kaikki parit vastaavat yhden syyn olevan se, että he ovat sopivasti samanlaisia ja sopivasti erilaisia. Mitä se tarkoittaa?

Omassakin parisuhteessani yksi tärkeimmistä syistä sen toimivuudelle on meidän välinen sopiva samanlaisuus ja sopiva erilaisuus. Tutustumisen aikana ja seurustelun alussa muistan ihmetelleemme, miten samanlaisia olemme: tykkäämme samoista asioista, meitä ärsyttää samanlaiset asiat ja meillä on samanlaisia haaveita tulevaisuudelle.

Täydennämme toisiamme

Nyt kun yhteisiä vuosia on jo jonkun verran takana, huomaa tärkeyden niissä asioissa, joissa olemme erilaisia. Elämämme olisi kaoottista, jos me molemmat olisimme tekemässä ja touhuamassa ennen suunnittelua, jos molemmat yrittäisimme ennakoida elämän vuosien päähän ja jos me molemmat hermostuisimme sekunnin murto-osassa pienistä asioista. Samoin arki ei toimisi molempien ollessa suunnittelijoita ja pohtijoita tai jos kumpikin kokisimme tärkeäksi saada haaveilla ja harrastaa mahdollisimman paljon. Täydennämme toisiamme samanlaisuudellamme ja erilaisuudellamme. Se tekee meidän parisuhteesta toimivan.

Täydennämme toisiamme samanlaisuudellamme ja erilaisuudellamme. Se tekee meidän parisuhteesta toimivan.

Näin keväällä kalenteriin alkaa ilmestyä pikkuhiljaa varauksia avioliittoon vihkimisiin. Papin näkökulmasta olennainen hetki vihkimiseen valmistautumisessa on toimituskeskustelu eli tapaaminen, jossa tutustutaan ja suunnitellaan yhdessä vihkitilaisuus. Tuossa hetkessä pääsee kuulemaan hääparin ajatuksia parisuhteesta, yhteisestä elämästä ja arjen iloista ja haasteista. Keskustelussa saa tutustua hääpariin ja usein heistä kertoo jopa sanoja enemmän sanaton kommunikaatio. Kehonkieli, ilmeet ja eleet kertovat parista paljon sellaiselle, joka ei tunne heitä entuudestaan. Se, miten toista katsoo, miten koskettaa, miten kuuntelee. Tuo kaikki kertoo ainakin yhtä paljon kuin sanat, jotka toisesta lausutaan.

Se, miten toista katsoo, miten koskettaa, miten kuuntelee. Tuo kaikki kertoo ainakin yhtä paljon kuin sanat, jotka toisesta lausutaan.

Olisi mahtavaa päästä keskustelemaan vihkimiensä hääparien kanssa muutaman vuoden kuluttua hääpäivästä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten elämä ja arki ovat heidän yhteistä elämää kuljettaneet ja miten he sillä hetkellä parisuhdettaan kuvailisivat ja miten he sen kokevat. Vastaukset eivät varmasti olisi samanlaisia kuin ennen vihkimistä, mutta toisaalta niissä olisi varmasti paljon samoja elementtejä kuin silloinkin.

Puhukaa puhumasta päästyännekin

Sanon vihkipareille keskustelussa myös, että en kysele henkilökohtaisia kysymyksiä ja parisuhteen asioita siksi, että minun pitäisi erityisesti saada tietää nämä asiat. Kysyn niitä sen takia, että pariskunta itse miettisi noita asioita ja rohkaistuisi juttelemaan niistä. Parisuhteen tärkein asia on vuorovaikutus ja kommunikaatio. Tämän todistavat niin monet tutkimukset (Väestöliitto) kuin klikkiotsikotkin (Ilta-Sanomat).

Toimituskeskustelu ei ole siis suinkaan tentti, jossa pastori viisaudessaan arvioi pariskunnan dynamiikkaa ja toteaa heidät kelpoisiksi avioliittoon. Se on hetki, jossa saa yhdessä puolison kanssa pohtia ja puhua ääneen ajatuksensa: kertoa toiveistaan, haaveistaan ja peloistaankin. Se on hetki, joka johdattaa kohti avioliittoa ja joka rohkaisee kommunikaatioon puolison kanssa. Mikä tekee sinun mielestäsi parisuhteesta toimivan?

Heidi Pitkänen

Kirjoittaja on ihmiskontakteja janoava ja keskusteluja rakastava kymmenkuisen vauvan vanhempi sekä Kangasalan seurakunnan nuorisopappi