Sinun aika, minun aika, yhteinen aika

Aika on aivan erilainen asia, kun parisuhteessa on lapsi. Minun ratkaisuni vaikuttavat nyt aina kahden muun elämään ratkaisevasti ja toisin päin. Kun annan toisen toteuttaa asioita, jää omat asiani vähemmälle. Kun minä toteutan itseäni, jää toisen oma aika vähemmälle. Kun kummatkin toteuttavat itseään, unohtuu parisuhde ja yhteinen perheaika jää vähemmälle.  Etenkin, jos ajankäytöstä tulee kauppatavaraa.

Ajankäyttöä arvioidaan ja sen käytön kautta tulkitaan asioita. Kenen kanssa vietät aikaasi ja mihin panostat, kertovat sinusta ihmisenä. On sellaisia sanoja kuin uraäiti, kotiäiti, perhekeskeinen ja oma aika. Aviopuolisoilla on deitti-iltoja ja parisuhteen liekehtiviä kipinöitä lasketaan ja niiden etsimiseen panostetaan.

Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, eivätkä valinnat niin yksinkertaisia. Toisinaan aika kuluu erilaisissa asioissa itsestä riippumattomista syistä, eikä laskemalla tunteja voi  kertoa ihmisen tunteiden vahvuutta. Kyse ei ole ajan hallinnasta ja mittaamisesta, vaan mielen hallinnasta. Osaanko olla läsnä silloin, kun olen paikalla, jottei tarvitse muistella niitä minuutteja, kun olin poissa. Osaanko olla olematta kateellinen hetkissä, jolloin toinen on muussa seurassa? Tunteet eivät aikaa tasaamalla taannu. Aina, kun tarkastelee toista, löytyy minuutti enemmän siellä, täällä tai toisen seurassa. Olennaista on, miten olen hetkessä, joka on tässä ja nyt.

 

Terveisin Ulla Oinonen