Se millaisessa parisuhteessa elät, kertoo kokemuksesi omasta arvostasi
Elätkö suhteessa, jossa sinua kohdellaan monella tavalla huonosti?
Oletko parisuhteessa ihmisen kanssa, joka viis veisaa sinusta tai tarpeistasi?
Oletko toiselle ilmaa ja ihan sama, vaikka mille mutkalle taipuisit?
Odotatko ihmettä? – Sitä päivää kun toinen on muuttunut ja samanlainen kuin suhteen alussa.
Olen miettinyt paljon sitä, miksi moni jää huonoon suhteeseen eikä pysty lähtemään. Itsekin olen taipuvainen jämähtämään paikoilleni, vaikka suhde olisi surkea ja järki sanoisi, että viisainta olisi lähteä. Joku koukku huonoissa suhteissa on.
Tämä voi olla tosi kaukaa haettu juttu, mutta voisiko kyse olla siitä, että etsiydymme sellaisten ihmisten kumppaneiksi, jotka ovat heijastumaa omasta sisäisestä maailmastamme? Tai ainakin haastaa katsomaan itseämme ja joko ottamaan vastaan toisen sanoman tai hylkäämään sen?
Selkokielisesti sanottuna…jos tyydyn suhteeseen, jossa kumppani ei vastaa unelmakumppaniani yhtään millään tavalla, on juntti ja karkeapuheinen, koenko syvällä sisimmässäni olevani arvoton parempaan suhteeseen. Jos toinen on likainen ja sotkuinen ja viis veisaa ympäristöstään, olenko sen arvoinen? Koenko olevasi ilkeiden sanojen arvoinen?
Etkö olekin sen arvoinen, ettei sinua jätetä henkisesti yksin, kohdella kaltoin, petetä ja anneta odottaa jotain, mitä ei ehkä koskaan tule. Jos et koe olevasi arvokas, saat mitä tilaat: sitä samaa vanhaa viestiä, joka peilautuu kumppanisi katseesta ja olemuksesta. Ei vika ole hänessä. Olet tilannut tuon ihmisen elämääsi, jotta voisit saada tilaisuuden työstää vanhoja kipujasi ja vääristynyttä minäkuvaasi.
Jos olet aina vaan yksin, onko sisälläsi ristiriitaa? Haluat parisuhteen ja kumppanin, mutta sisällä itsessä jokin ääni sanoo, ettet olekaan rakkauden arvoinen. Onko itsessä jotain sellaista keskeneräistä, mitä pitää vielä työstää? Työstettävää on aina, mutta tarkoitan nyt isoja minäkuvaan liittyviä asioita, tunnelukkoja ja niin edelleen.
Miksi siis, parisuhdemielessä, on tärkeää tutustua itseen, omiin tarpeisiin, siihen, kuka oikeasti on ja hyväksyä itsensä ihan kokonaan? Tärkeää on tiedostaa myös se, mitä viestiä itse tarjoaa sille toiselle. Hyväksytkö ja rakastatko ehdoitta vai korotatko omaa arvoasi pyrkimällä nousemaan toisen olkapäille?
Terveisin, Miia Moisio
Hyviä pointteja, itse olen miettinyt samaa. Todellisuudessa asiat kuitenkin sekoittuvat, harva on pelkästään sitä ja tätä ja tuota. Ajoittain hän voi tuottaa pettymyksiä mutta ajoittain olla hyvä puoliso. Olla sekähuono että hyvä samaanaikaan? Siinäpä pulma.