Saisinko koskettaa sinua ilman taka-ajatuksia?

Haluan koskettaa sinua. Tahdon koskettaa kätesi lisäksi myös poskeasi, niskaasi ja kylkeäsi. Kohtia, joita kuka tahansa ei voi joka päivä koskettaa. Haluan tuntea sinun ihosi minun ihoani vasten. Tahdon tehdä niin, koska välitän sinusta niin paljon. Haluan näyttää, että olet minulle enemmän kuin kuka tahansa. Haluan, että tunnet sen kaiken suoraan minulta sinulle, ilman, että siinä on mitään välissä. Eikä siinä missään ole mitään piilotettua viestiä tai taka-ajatusta. En tarkoita jotain muuta tai toivo sen johtavan johonkin. Haluan vain koskettaa sinua, koska välitän.

Kodin Kuvalehdessä kirjoitettiin kosketuksesta ja halaamisesta, tai ennemminkin niiden puutteesta. Esillä oli vahvasti kaipaus. On tietenkin olemassa myös ihmisiä, jotka eivät pidä kosketuksesta, mutta mikäli kuuluu siihen joukkoon, joille kosketus on miellyttävä kokemus, herättää sen puute pintaan vahvoja tunteita. “Höpsösti nimetty halipula on kuitenkin ongelma, joka voi tuottaa kipua, johtaa masennukseen tai tehdä ihmisestä väkivaltaisen.” sanotaan Kodin Kuvalehden tekstissä. Samaa teemaa löytyy myös esimerkiksi yhden bloggaajamme aiemmasta tekstistä.

Se on hullua kuinka koko keho voikaan huutaa tai itkeä kosketuksen kaipuusta. Kuinka kovasti jokainen solu voikaan janota toista ihmistä lähelle. Se on hullua ja samaan aikaan niin totta ja luonnollista. Kodin Kuvalehden jutussa pohdittiin myös miesten ja kosketuksen välistä suhdetta. “Miehet voivat halata toisiaan hautajaisissa, humalassa tai hurmoksessa koripallo-ottelussa. Miehen ja naisen välinen kosketus taas on helposti seksualisoitunut.” Tuo kaikki on minulle yhä jotenkin kovin uutta ja vierasta. En ollut tajunnut kuinka paljon minun ja kosketuksen välisen suhteen oletettiin prosessini myötä muuttuvan. En ole vieläkään oppinut miesten kosketuskulttuuria. En tiedä milloin miespuolisia ystäviä kuuluu halata tai kätellä, montako kättä halauksessa käytetään, kauanko on sopivaa halata tai mihin koskettaa. Loppujen lopuksi en edes tiedä onko sellaista koodistoa olemassakaan. Jotain kulttuurissamme kuitenkin on, mikä laittaa minut miettimään näitä asioita.

Kosketukseni seksualisoitumisen olen huomannut ja sekin hämmentää minua. Lähes pelottaakin. Mikään kosketuksessani ei ole muuttunut, vain se miten muut näkevät sukupuoleni ja vain sen vuoksi moni asia on toisin. Olen joutunut karsimaan itselleni luonnollista kosketusta pois vuorovaikutuksestani, ettei minua tulkittaisi väärin ja, etten aiheuttaisi muille ikävää oloa. Se on vaatinut opettelua ja tuntuu, että sen myötä jotain minustakin jää pois. Olen fyysinen ihminen, joka viihtyy toisia lähellä, mutta sukupuoleni vuoksi se puoli minussa seksualisoitaisiin niin helposti, että tuntuu helpommalta olla toisin. Tuo seksualisoinnin oletus on joskus niin vahvaa, että alan itsekin epäillä tulisiko ajatusteni sittenkin mennä niin. Vahvat oletukset luovat malleja, jotka sitten helpommin toteutuvat. Niiden rikkomiseksi tykkäänkin esimerkiksi jutussa haastatellun Taina Kinnusen ajatuksesta, ettei puhuttaisi vain fuckbuddysta eli seksikaverista vaan myös hugbuddysta eli yhden yön vierelleä nukkujista, jotta läheisyyden kaipuuta ei tarvitsisi turhaan liittää seksiin.

Olen onnellinen, että minulla on ihmisiä, joita voin koskettaa ja, jotka koskettavat minua. Ihmisiä, jotka ymmärtävät kosketukseni oikein sen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Iloitsen parisuhteesta, jossa voin selittää tämän kaiken auki. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua kosketukseen kahteen eri sukupuoleen liitettyjen oletusten näkökulmasta, kokea niiden eroavaisuudet ja oppia molemmista. Toivon, että kaikenlaisista oletuksista huolimatta kosketus voisi olla läsnä ihmisten elämässä juuri heille luonnollisella tavalla.  

Läheisin terveisin, Mio