Saako ääneen edes sanoa, että vaihtamalla paranee?
Jos pohdit kysymystä siitä, paraneeko parisuhde kumppania vaihtamalla, olet ehkä lähtökuopissa nykyisessä suhteessasi? Olet todennäköisesti tyytymätön johonkin ja mietit, olisiko ero paras vaihtoehto? Tai kuvioissa on jo kolmas, jonka matkaan tekisi mieli lähteä.
Kysymys pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että kun nykyisestä lähtee, saattaa joutua ottamaan riskin yksin jäämisestä.
Voiko pelko yksin jäämisestä olla peruste itseä hiertävään suhteeseen jäämiseen?
Pelko on yksi syy eropäätöksen tekemisen vaikeuteen. Pelkoja voi olla monenlaisia. Mitä itselle, kumppanille ja yhteisille lapsille käy, jos niitä on, käy jos eroamme? Miten pärjään rahallisesti yksin? Mitä muut ajattelevat ja miten he pärjäävät?
Etukäteen ei voi tietää eikä varmistella, mitä tulee tapahtumaan. Omasta kokemuksestani ja kanssakulkijoiden polkuja seuranneena varovaisesti uskaltaisin sanoa, että aika kyllä parantaa. Pikkuhiljaa iso kriisi asettuu elämänkaaren osaksi niin, ettei se ole kipeä avohaava vaan yksi kokemus elämän pitkässä juoksussa. Eropäätös voi olla hyvin helpottava ja vapauttava ja hengitys hengittävämpi, vaikka eksän kanssa olisi hankalaa, rahat tiukassa ja kaikki vähän reagoivia.
Oma henkilöhistoria
Omassa henkilöhistoriassakin saattaa olla jotain, mikä pitää huonossa suhteessa. Esimerkki omasta elämästäni: olin itse pieni koululainen, kun vanhempani erosivat ja visusti päätin, etten aiheuta samaa kokemusta lapsilleni. Ja toisin jouduin päättämään. Parisuhteen malli voi suuntaan ja toiseen sellainen, että se estää tarpeellisenkin päätöksen tekemisen.
Tunnelukot
Tunnetasolla saattaa syvällä itsellä olla jotain sellaista, joka estää puhtaan itsensä kuuntelemisen. Puhutaan tunnelukoista, jotka saattavat elämässä olla ”ratin takana” ohjaamassa sitä, missä elämässä kuljeskelee. Tunnelukko saattaa esimerkiksi ohjata tyytymään suhteeseen, jossa jatkuvasti vahvistuu joku sellainen juttu, joka oli tyypillistä jo lapsuudenkodissa. Puolison silmissä saattaa olla vaikkapa katse, joka kertoo, ettei ole riittävä, vaikka miten päin olisi ja kaikkensa tekisi. On vaikea lähteä suhteesta, jossa jokin tuttu, vaikkakin huonoksi havaittu, pitää kiinni.
Mikä on riittävän hyvä syy erota?
Moni kysyy sitä, mikä on riittävän hyvä syy erota. Kumppani ei juo tai käyttäydy väkivaltaisesti. Kumppani voi olla hyvä vanhempi yhteisille lapsille ja silti tuntuu, ettei itsellä ole hyvä olla. Kun on käyty pariterapiat ja –kurssit ja omat terapiat ja aina vaan on vaikeaa, jää ehkä jäljelle syy, joka on hyvin tärkeä. Kun omat tarpeet, toiveet ja odotukset eivät täyty parisuhteessa riittävässä määrin, toinen ei suostu tarvittavaan muutostyöhön parisuhteen eteen ja elämä on jatkuvassa puutostilassa elämistä, on ero ehkä vaihtoehto, jota pitää itsensä pelastamiseksi miettiä. Ei ole väärin kuunnella sitä, mitä sisin sanoo vaan päinvastoin.
Ja siihen vaihtamiseen…
Moni suomalainen on päätynyt eroon. Moni myös solmii eron jälkeen uuden parisuhteen. Joskus vaihdetaan lennossa, joskus pitkänkin sinkkuvaiheen jälkeen, joku jää elämään yksin joko omasta halustaan tai siksi, ettei uutta kumppania tahdo löytyä.
Niinkin voi käydä, että ero jää työstämättä ja vanhat parisuhteessa olemisen tavat, ne toimimattomatkin, kulkeutuvat mukana uuteen ja uusiin suhteisiin. Kai asioita työstämättäkin voi kuljeskella ja ”onnistua”.
Ehkä peiliin katsomisen, omien opittujen parisuhdemallien ”hajottamisen” ja sopeutumiskäyttäytymisen ymmärtämisen kautta voidaan päästä tilanteeseen, jossa eväitä parisuhteen rakentamiseen on astetta enemmän kuin “entisessä elämässä”.
Kyllä joskus vaihtamalla paranee. Varsinkin jos tuntee ensin itsensä oikein hyvin ja tietää, mitä suhteelta haluaa. Ja vielä sekin, että osaa ilmaista itseä avoimesti ja pelkäämättä. Moni ikävän parisuhteen kokenut ei enää suostu itsensä pienentämiseen ja siksi uusi suhde tuntuu paremmalta kuin entinen. Ja ehkä myös siksi tuntuu paremmalta, että uudessa suhteessa intohimo ja kipinä ovat taas uutta ja ihanaa ja olet taas elävä! Ja varsinkin siksi, että usein ensimmäisen pitkän suhteen solmimisen aikaan on ollut nuori ja mistään mitään tietämätön. Aikuisena tietää jo usein enemmän siitä, millainen kumppani tekee itselle oikealla tavalla hyvää.