Ruoho on vihreämpää parisuhdestatuksen toisella puolella

Se kutkuttava epävarmuus uskaltaako toista koskettaa. Jännite ja jännitys. Ihastus ja haveilu siitä mitä toinen tuntee. Mahdollisuudet ja avoimuus. Kuka tahansa uusi tuttavuus voikin olla seuraava parisuhtesi. Mitä tahansa voi tapahtua. Voi kuinka usein muistelinkaan lämmöllä noita kaikkia tunteita ja hetkiä ollessani pitkässä parisuhteessa.

Parisuhteen arki oli mukavaa ja miellyttävää, mutta vaikka kuinka olisi antanut mielikuvituksensa lentää niin ei sitä alun jännitystä täysin voinut kuvitella takaisin. Ensisuudelmia ei tullut toisia. Sitä tiesi jo, että toista voi koskettaa. Hänen viereensä pääsee nukkumaan. Myös draama ja jännitys ovat parisuhteessa erilaisia. Sinkkuaikoja viettävien ystävien kolmiodraamat ja sekavat ihastumiset toivat kutkuttavaa kuuneltavaa omaan arkeen. Jokin niissä myös houkutteli. Se jokin, jota parisuhteessa on vuosien jälkeen vaikea löytää.

Nyt olen itse se sinkkuystävä, joka viihdyttää ystäviään oman elämänsä saippuaoopperalla. Se ei missään nimesä tarkoita, että he haluaisivat luopua parisuhteistaan. He saavat kuitenkin kiinni niistä tunteista, joita itsekin pitkässä parisuhteessa koin. Kuinka jollain tasolla tiettyjä sinnkuaikojen tunteita, jännitettä tai tilanteita muistelee välillä kaiholla. Kuinka toisen tarinoita kuunnellessa voi saada jotain lisää oman elämänsä vakiintuneempiin ihmissuhdekuulumisin.

Ehkä me ihmiset olemme sen verran hassuja, että kaipaamme aina sitä mitä meillä ei ole.

Minä taas ikävöin nyt pitkän parisuhteen arkea. Kaipaan tylsiä tavallisia koti-iltoja, kun molemmat puuhaavat omia asioitaan sohvan eri nurkissa. Kaipaan sitä, ettei jokaista asiaa tarvitse niin paljon miettiä sillä toinen on tutumpi ja yhteistä matkaa takana. Ja vaikka viihdyn valtavan hyvin itsekseni on myös hetkiä, kun olisi ihanaa ajatella, että kotona om joku odottamassa. Tai, että tulevaisuutta suunnitellaan yhdessä.

Viimeistään keskustellessamme, muistavat parisuhteissa olevat ystävänikin kyllä sen kuinka stressaavalta ja uuvuttavalta tuntuikaan kerta toisensa jälkeen jännittää voiko jotakuta koskettaa tai mihin suhde etenee. Mieleen palaa ihmissuhdedraamojen ahdistavuus ja sekavuus sekä ikuisuuksiin venyneet yksinäiset illat. Sinkkuaikojen turhauttavat ja ikävämmät puolet.

Muistan kyllä nyt sinkkuna ollessanikin kuinka kovasti parisuhteessa kaipasinkaan niitä samoja asioita, joita nyt hetkittäin inhoan. Parisuhteessa olevat ystäväni muistavat kyllä kuinka sinkkuna ollessaan haveilivatkaan niistä asioista, jotka voivat nyt tuntua melkein turhankin tavalliselta arjelta. Me tiedämme tämän kaiken. Ja silti arkea parisuhdestatuksen toisella puolella katsoo hetkittäin kaiholla tai ihaillen.

Ehkä me ihmiset olemme sen verran hassuja, että kaipaamme aina sitä mitä meillä ei ole. Ehkä asiat näyttävät todellista paremmilta silloin, kun ne ovat saavuttamattomissa, aidan toisella puolella. Onneksi samalla on myös ihmisiä ja kokemuksia muistuttamassa, ettei sielläkään ole kuin omanlaisensa arki, josta aina välillä kaiholla katselee aidan yli.