Rakkauden reality check saa kokemaan, että minä olen hyvä ja pätevä
Rakkaussuhteessa, joka on hyvä, on sellainen piirre, että se saa ihmisen kokemaan, että hän on hyvä. Sitä sopii hetken aikaa miettiä.
Kaikki ihmissuhteet piirtävät omasta itsestä jonkinvahvuisen kuvan. Rakkaussuhteessa kuva on vahvin ja voimakkain, koska sellaisesta suhteesta odotetaan niin paljon ja siinä ollaan liikkeellä niin syvillä vesillä.
Meillä ihmisillä ei ole varsinaista oikeaa kuvaa siitä, miltä me näytämme ja millaisia me olemme – meillä on aina vain jokin käsitys. On käsitys ja kokemuksia, jotka omakuvamme piirtävät. Ei auta katsoa edes peiliin, sieltä kyllä katsovat takaisin kasvot ja koko vartalonmittainen hahmo peilautuu, mutta se, millaiselta se näyttää ja miltä se tuntuu, riippuu siitä millainen kokemus ja käsitys meillä itsestämme on.
Rakastaja antaa meille tuhdeimmat eväät sen käsityksen rakentamiseen.
Se, kuinka rakkaussuhteessa toisen itsetuntoa ja omakuvaa tukee ja rakentaa, on monimutkainen monien tekijöiden summa. Siinä ei ole loppupistettä, se on prosessi, joka jatkuu kaiken aikaa.
Minun rakastettuni käyttää minusta sanoja, joilla hän hellittelee minua, ja hän käyttää niitä joka päivä erilaisina yhdistelminä. Jokainen on kuin pieni kuva, joka tallentuu minuun. Ne muodostavat sitä optiikkaa, jonka läpi katson omaa kuvajaistani.
Hän koskettaa minua, ja ne kosketukset auttavat minut täyttämään tämän kehoni raamit. Se on mielenkiintoinen kokemus. Monesti sellaisena jaksona, jona joudun keskittymään töihin oikein kovasti tai olen pitkään voimakkaan paineen alla, minusta alkaa tuntua, että olen pienempi kuin olenkaan, kapeampi, ohuempi, harmaampi. Rakastetulla on kyky palauttaa minut koko raameihini. Hän kykenee antamaan minulle sellaisia rakkauden reality check -kokemuksia.
Tai kun teen asioita, kuten tässä vastikään tapetoin pari seinää; tein se hänelle ja hän kiitti ja kehui minua. Sellainen on arkista, mutta tavattoman arvokasta. Minusta tuntui aivan pätevältä.
Ihminen tarvitsee rohkaisua ollakseen omissa silmissään hyvä. Ja kun on omissa silmissään hyvä, sitä voi heijastaa ulospäin. Voi koettaa loistaa rakastetulleen ja näyttää hänelle, että ”katso, minä olen erinomainen ja tässä sinun kanssasi. Rakastan sinua kaikella hyvällä, mitä minussa on.”
Rakastaa, ja ravita toinen toistaan. Siten kasvaa kauneutta. Ja siitä iloa, ja sen varassa voi jo lentää.
Terveisin, J
Tässä kirjoituksessa ei mainittu vastavuoroisuutta. Onko vain naisen tehtävä auttaa miestä tuntemaan itsensä hyväksi ja päteväksi? Kuka saa vaimon tuntemaan itsensä hyväksi, jotta hän jaksaa kannustaa miestään?
Kannustaminen ja toisen saattaminen kokemaan itsensä hyväksi ja päteväksi ei riipu miehen tai naisen roolista, se kuuluu kummalle tahansa ja kummallekin, kaiken aikaa. Se on koko ajan mahdollista, toisen huomioiminen sellaisella tavalla, jota hän sattuu tarvitsemaan. Samalla minusta on tärkeää, että kumpikin huomaa tarvitsevansa sitä ihailua ja kannustusta, osaa odottaa sitä toiselta, ja kun sellaista saa, nauttii siitä. Sikäli siis mies saa nauttia siitä, että saa kokea olevansa hyvä ja pätevä. Ja nainen saa nauttia olevansa hyvä ja pätevä. Ja jos puolin ja toisin ei saa sellaista kokea, siihen ei saa tyytyä.