Raha-asiat kannattaa ottaa haltuun ennen kuin ero koittaa
Suhteeni rahaan on omituinen. Osaan kyllä käyttää rahaa, eikä matikkakaan tuota hankaluuksia. En vaan haluaisi ajatella rahaa. En tarvitse sitä älyttömästi, mutta sen pitäisi riittää. Ilman älytöntä huolehtimista tai ainakaan, että minä huolehtisin siitä. Pidän sitä välttämättömänä pahana, mutta mieluiten niin, että joku muu huolehtii kokonaisuudesta.
Luovutinkin suosiolla isompien raha-asioiden hoidon eksälleni. Lasten ollessa pieniä olin kotona monta vuotta, opiskelin ja kannoin monesta asiasta vastuuta, jolloin se tuntui ihan hyvältä työnjaolta. Eipä sekään nyt niin suuri ongelma olisi, ellen olisi samalla jättänyt huolehtimatta myös omasta taloudellisesta tulevaisuudestani.
Tiedostavana ihmisenä ja naistenlehtien lukijana toki otin asian säännöllisesti esiin ikäänkuin meidän ongelmana, yhteisenä asiana. Minusta meidän olisi pitänyt yhdessä ratkaista, miten turvaamme minun taloudellisen tilanteen, jos eroamme tai jotain sattuu. Niinpä sitten en huolehtinut siitä, niinkuin omista asioista kuuluu huolehtia. Minulle riitti asian ääneen sanominen. Asia oli ikäänkuin tiedostettu, vaikka vastuuta ei kukaan kantanut.
Ja sitten siinä kävi niin, että miehen maksaessa (omia) lainojaan, minä shoppailin lastenvaatteita, luomuruokaa ja Hoplop-lippuja. Elin taloudellisesti huoletonta elämää mieheni siivellä ajellen hänen autolla ja asuen hänen talossaan. Tietenkin oli tiukkaakin, mutta perusjutuista ei tarvinnyt huolehtia. Minun rahani menivät perheen juokseviin menoihin ja nyt asetelma on epäreilu, kun ei ollut avioliiton tuomaa turvaa.
Kymmenen vuotta meni, enkä säästänyt senttiäkään. Miten tyhmä voi ihminen olla? Tässä kohtaa en osaa ajatella sitä luottamuksen osoituksena tai pyhänä huolettomuutena. Oli kuinka tiukkaa tahansa, se oli yksinkertaisesti hölmöä.
En osaa selittää tätä itselleni mitenkään. Jotain lapsenomaista vastuuttomuutta tähän liittyy. Vai oliko se vain mukavuudenhalua? Olenhan kuitenkin asunut elämässäni pitkiäkin aikoja yksin, käynyt töissä ja kantanut täyden vastuun itsestäni. Todennäköisesti olisin tarvittaessa huolehtinut jonkun muun raha-asioista mallikkaasti.
Nyt onkin sitten pennoset laskettu tarkkaan. Taloudesta on täytynyt ottaa täysi vastuu ja miettiä omia ratkaisuja ja valintoja sen mukaan. Raha-asiat tuntuu edelleen rasittavalta pakkopullalta, jota en jaksa. Edelleen mieleeni hiipii ajatuksia, etten selviä, rahani ei tule riittämään yms. Mitään järjellistä selitystä asialle ei ole. Se on joku tunne, joka vaikeuttaa raha-asioiden haltuun ottamista. Outo juttu.
Kun kummallisen tunteen yli pääsee, tuottaa omista raha-asioista huolehtiminen riemukasta fiilistä. Se antaa itsenäisyyttä ja vahvuutta. Seisot omilla jaloillasi ihan eri tavalla, kun et ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. Tiedän toki, että tilanteeni on parempi kuin monen muun totaalisesti tyhjän päälle jääneen. Mutta minunkin tarinani osoittaa, että omaa taloudellista asemaa ei kannata jättää toisen armeliaisuuden varaan. Olenkin päättänyt, etten enää ikinä jätä huolehtimatta raha-asioistani. Tykkään nimittäin tästä itsenäisyydestä ja vapaudesta.