Punainen kuin himo

Se on fantastinen tunne. Himo on ihan elävintä olemista. Se on rakastuneena olemisen kehon puhetta.

Kehollinen rakastaminen, koko ihmisenä rakastaminen houkuttaa syventymään aistimiseen. Se on omasta kehollisuudesta tietoiseksi tulemista ja sen tunnustelua kokemuksena, aistimuksina, tuntemuksina, tunteina.

Rakastuminen ja rakastaminen tarjoavat sellaisen pyörteen, jossa aistiminen voi syventyä syventymistään. Omassa kehossa liikkuvat väreet ja kohisevat aallot vahvistuvat, kun niihin keskittyy ja ne saavat tilaa ja huomiota.

Rakastetun, himoitun lähellä tapahtuu jotain merkillistä. Ennen kuin ajatukset ehtivät muodostuakaan, keho on jo reagoinut. Säkenöinti on alkanut iholla, vatsassa, otsalla. Toinen ihminen saa sen aikaan.

Rakastettu on siinä, oviaukossa, hurmaavana, villitsevänä, on tekemässä jotain itseensä keskittyneenä. Katson häntä ja minussa tapahtuu. Kaikki hänessä on vain niin oikein.

On aika riemastuttavaa, aika hyvää, aika onnekasta, että tuo ihminen saa minussa aikaan sellaisen järistyksen. Aika onnekasta kertakaikkiaan. Se on erityinen jano, joka ei lievity millään. Se veto tuntuu niin voimakkaalta!

Nämä ovat huomioita sisäisistä kokemuksista. Niissä on magiikkansa. Me olemme erilliset ihmiset, ja vaikkemme koskettaisi, hän liikuttaa minun kehoani. Minun rajani hämärtyvät ja liukenevat, ja hän vaikuttaa minussa. Se on nautinnollista, tulla tällä tavalla vaikutetuksi, temmotuksi, ravistelluksi.

Hän on vallannut minut suloisesti, hurjasti. Aivan kuin aurinko kuumentaa ihon, hän kuumentaa minut.

Eikö olekin ihanaa olla ja elää ihmisenä! Että hurmaantuu toisesta, että aina vain uudestaan ja uudestaan hurmaantuu toisesta!

Rakastaminen on juovuttavaa, vajoamista maininkeihin. Tai kuin musiikki, joka valtaa ja vie mennessään, tuntuu kauttaaltaan. Himo on minussa, ja se on hänen olemuksensa lietsoma. Se on rakkauden sisällä ja minun sisälläni. Se on selittämätön, sitä ei voi ymmärtää. Sitä voi vain kokea ja elää todeksi. Se ylittää rajat ja paljastaa tietoisen minän väljäksi verhoksi.

Joskus olen enemmän tulta ja joskus tuulta, ja ne liikkuvat läpi sen verhon, jota hän hulmuttaa. Hulmuttaa ja nauraa iloisesti. Hän on kuin avain minuun. Hän avasi minut ja minä olen hänelle auki. Fantastinen tunne. Elävin.