Puhuminen on kultaa

Pääsin muutama viikko sitten vierestä seuraamaan mielenkiinoista whats up viestittelyä. Se meni jotenkin näin:

– veneen nosto pe?

– 10

– ok

Kun miehet keskustelevat niin se on kuulkaa lyhyestä virsi kaunis! Selvää suomenkieltä, ei turhia rönsyjä, aisan ydin lyhyesti ja selvästi.

Mietin, että miten tämä viestittely olisi mennyt kahden naisen väillä. Aivan taatusti siinä olisi ollut enemmän sanoja, turhiakin, ehkä jopa tunneilmaisuja, kysymyksiä kysymysten perään. Sopiihan varmasti? Enhän vain sotke suunnitelmiasi? Mutta todella kiva nähdä, ja saadaan vaihtaa samalla kuulumisia? Ihanaa, nähdään!

Sähköposti, whats up tai mikä tahansa kirjallinen viestiminen on haastavaa. Ilmeet, eleet ja äänenpainot puuttuvat. Jokainen saa tulkita lukemaansa omasta viitekehyksestään ja mielentilastaan käsin. Kasvokkain tapahtuva keskustelu on toisenlaista. Siinä jokaisella ilmeellä, eleellä, äänellä, hiljaisuudella ja silmien räpsyttelyllä on omat vaikutuksensa. Mutta tulkinnan mahdollisuuksista ja vaaroista ei siinäkään vältytä.

Puhu, puhu, puhu ja vielä kerran puhu! Vähän mutkat suoriksi kerrottuna, näin sanoivat monet suomalaiset naiset pitkien ja seksuaalisesti vireiden parisuhteiden salaisuuksista. Maaret Kallio ja Osmo Kontula (Happy End – kirja 2015) keräsivät naisten kertomuksia siitä, miten he ovat saaneet parisuhteensa kestämään ja pysymään vireänä. Eikä yllätä yhtään kun ykkösaiheena oli puhuminen, silloinkin ja ehkä juuri silloin kun asia oli vaikea.

Puhu, puhu,puhu ja vielä kerran puhu!

Kaikki puhuminen ei rakenna parisuhdetta. Arkipuhe ja pohditaan yhdessä -puhe ovat mukavia, viihdyttäviä ja tarpeellisia. Toisen hallinta- ja mopotuspuhe eivät ole hyvä ollenkaan, eikä niitä edes parisuhteessa tarvita (mielestäni niitä ei tarvita missään). Sitä vastoin läheisyyttä ja rakkautta lisäävä syväpuhe on todellakin tarpeellinen.

Kaikki puhuminen ei rakenna parisuhdetta.

Itsensä tunteminen, uskallus avautua toiselle, aroista asioista ja omista toiveista kertominen syventävät ja lähentävät parisuhdetta. Lisäksi halu kuunnella ja ymmärtää toista osapuolta ovat niitä kultaisia vinkkejä pitkään ja kestävään parisuhteeseen. Näin suomalaiset naiset kertoivat kokemuksistaan.

No entäs jos ei osaa puhua? Tai entä jos ei uskalla puhua? Tai jos toinen ei halua puhua, niin kuin Miia maanantaina 18.9. blogissaan kirjottaa. Entä jos haluaisin puhua mutta kun avaan suuni niin sieltä livahtaakin sammakko, tai sanat menevät ihan sekaisin ja asiantila vain pahenee. Eikö olisi vaan helpompaa olla puhumatta? – ei, se ei ole hyvä ratkaisu. Puhumattomuus voi olla vain tapa suojautua ongelmilta, tai se voi juuri sillä hetkellä tuntua hyvältä mutta pidemmän päälle se ei toimi. Ongelmat kasaantuvat ja aiheuttavat kurjan olon ja parisuhteen jumiutumisen.

Unohdetaan se vanha sananlasku, että vaikeneminen on kultaa ja puhuminen hopeaa. Tehdään uusi sopimus ”puhuminen on kultaa” – ja mykkäkoulu on paska tapa, joka kannattaa heittää romukoppaan. Jooko?

Terveisin Paula Enckell