Proteiinipatukoita ja deittisovelluksia #ystävänpäivä

 

Ystävänpäiväni piti sisällään mielenrauhaa parisuhdestatuksestani. Pitkälti samanlaista pohdintaa kuin jouluun ja vuodenvaihteeseenkin liittyen. Oikeastaan koko päivä olisi voinut hyvin unohtuakin. En kokenut painetta tehdä mitään erityistä tai kokenut veitsen iskua sydämessäni kaikista rakkauslauluista ja ällösöpäilyistä ympärilläni. Ennemminkin jopa mietin luopumista kaikista deittisovelluksista. Lakata järjestelmällisesti etsimästä ihmistä siihen rinnalle. Koin, että salin jälkeen ystävän kanssa lahjaksi ostettu liioiteltu määrä proteiinipatukoita oli tarpeeksi ainutlaatuista päiväääni.

Vain hetkeä myöhemmin ystävänpäiväni piti kuitenkin sisällään myös keskstelua sinkkuudesta ja parisuhteen kaipuusta sekä siitä seuraten vielä yhden uuden deittisovelluksen lataamisen puhelimeeni. En pystynyt päästämään irti etsimeisestä vaan pidin kiinni tutusta roolista. Ehkä olen niin tottunut olemaan haku päällä, että etsin vaikken jaksaisikaan. Toimin turhautumisesta huolimatta, kunhan vain saa olla aktivinen osa parisuhteiden ihmeellistä maailmaa.

Nyt pari päivää myöhemmin iloitsen yhä keskusteluista ja proteiinipatukkaövereistä, mutten vieläkään tiedä mitä ajattelisin applikaatioistani ja etsimisestä. Tutusta ja aktiivisesta roolista on vaikeaa päästää irti, mutta toisaalta kaipaan aikaa, jolloin uskalsin vain olla ja luottaa siihen, että kyllä se parisuhde tulee vaikkei sitä kovalla työllä metsästäisikään. Niinpä katson applikaatioitani ja mietin, että olisiko niiden poistaminen ensimmäinen avain kohti tuota helpompaa ja huolettomampaa yksin eloa.