Polku onneen

Rakkaus ja onnellinen parisuhde kiinnostavat kaikenikäisiä ihmisiä. Minulla on hieno tilaisuus olla näiden teemojen äärellä ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa pitäessäni heille parisuhdekurssia yhdessä oppilaitospastorin kanssa. Kurssin aikana opiskelijat tutustuvat omaan taustaansa ja saamiinsa parisuhdemalleihin. Lisäksi he kuulevat opiskelutovereidensa kokemuksia ja saavat sitä kautta kuvan perheiden erilaisuudesta. Tarjolla on myös luento-opetusta monenlaisista parisuhteeseen liittyvistä teemoista. Kurssin päätyttyä keräämme palautteen, jossa kysytään mm. mikä on erityisesti jäänyt mieleen. Lähes joka vuosi useasta palautteesta löytyy sama lause.

Tämä lause herättää ajatuksia ja saa miettimään omaa tapaa olla suhteessa ja varsinkin sen ristiriitatilanteissa. Se on yksinkertaistettu ja mutkia suoristava, niin kuin sloganit tapaavat olla, ja pätee vain terveeseen ja tasaväkiseen suhteeseen. Parisuhdekurssilla lause mainitaan ensimmäisen kerran tunnilla, jossa teemana on kommunikaatio. Pohdimme sekä viestin lähettäjän että vastaanottajan vastuuta. Yhteinen kokemus on, että äänen sävyllä on väliä, samoin sanoilla, jotka valitsee. Itse korostan aina myös ajoituksen merkitystä. Itselle tärkeää asiaa ei kannata ryhtyä kertomaan silloin, jos jompikumpi on nälkäinen, erityisen väsynyt tai kesken ratkaisevien hetkien urheilukisassa. Viesti menee myös paremmin perille, jos sen sisältö on selkeä. Siksi kannattaa miettiä itsekseen etukäteen, mitä oikeastaan on viestini pointti.

Joskus kuitenkin käy niin, että keskustelu muuttuu rauhallisesta ja asiakeskeisestä joksikin ihan muuksi. Syystä tai toisesta negatiiviset tunteet nousevat pintaan ja ärtymys, turhautuminen, loukkaantuminen, kiukku tms. alkaa kuulua äänestä. Silloin, riidan keskelläkin, on tärkeää ehtiä miettiä, mihin itse asiassa sanoillaan pyrkii. Onko tarkoituksena loukata toista vai oikeasti saada asiat kuntoon?

Tarjolla on polut kahteen eri suuntaan. Ensimmäinen johtaa poispäin toisesta, kohti suurempaa riitaa, epäsopua ja etäisyyttä. Itse voi saada hetkellisen ilon riidan voittamisesta, mutta suhteelle se on häviö. Toinen polku on vaikeampi. Se vaatii oman ylpeyden nielemistä, valtataistelusta luopumista ja halua yrittää nähdä asiat myös toisen näkökulmasta yhteiseksi hyväksi. Siellä suunnassa häämöttävät suurempi yhteisymmärrys, läheisyys ja rakkaus. Sellaisia asioita, joita monet kutsuvat sanalla onni.

Juuri siinä riidan taitekohdassa kannattaa kysyä itseltään tämä opiskelijoiden mieliin niin hyvin tarttuva lause: ”Haluanko olla oikeassa vai onnellinen?”.