Pitääkö olla kaikkien kaveri?
Nuorempana minulla oli kova miellyttämisenhalu. Halusin olla kaikkien kaveri ja näyttäytyä muiden silmissä maailman parhaimpana tyyppinä. Halusin, että kun ihmiset puhuvat minusta, he ihmettelisivät yhdessä kovaan ääneen, kuinka maailmassa voikaan olla niin mahtava tyyppi kuin minä olen. Jos kuulin, että joku oli sanonut minusta jotain negatiivista, otin sen hyvin raskaasti: olin epäonnistunut ihmisenä.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän yritän miellyttää muita. Ihmissuhteissa olen alkanut panostamaan määrän sijasta laatuun. Olen ymmärtänyt, että elämä on aivan liian lyhyt, että miettisi edes hetken sitä mitä muut minusta ajattelevat. Kaikista ei vain yksinkertaisesti voi pitää: me ihmiset olemme niin erilaisia. Mielipiteitä on ihan yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Se, että joku ei pidä minusta ja minun ajatusmaailmastani ei tarkoita sitä, että olisin jotenkin huono ihminen: minä vain olen erilainen (ja sehän on aivan mahtavaa, että me kaikki olemme niin erilaisia).
Saan olla hyvin onnellinen siitä, että minulla on elämässäni paljon sellaisia ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi ja aidosti pitävät ja välittävät minusta. Miksi minä siis käyttäisin kallisarvoista aikaani mielistelläkseni muita, kun voin olla ihan oma itseni oikeiden ystävieni seurassa?
Uusia ystäviä on toki ihana saada, mutta sen olen oppinut, että jos ei synkkaa niin en ainakaan yritä väkisin. Tänä päivänä näen jo aika nopeasti onko aineksia elämän mittaiseen ystävyyssuhteeseen vaiko ei. En jaksa haaskata aikaa sellaisiin tyyppeihin, jotka vievät enemmän kuin antavat. Minä toivon ystävältä syvällisiä keskusteluja, sellaista hepulinaurua, että vatsalihaksiin alkaa sattua, olkapäätä, kun itkettää ja vilpitöntä rakkautta ja ymmärrystä. On tärkeää, että saan olla juuri sellainen kuin olen. Tätä kaikkea minä haluan myös olla omille ystävilleni.
On ihan hyvä välillä pysähtyä miettimään omia ystävyyssuhteita. Aidon ystävyyden pitää olla sellaista, että siinä annetaan ja saadaan tasavertaisen paljon. Ei ole oikein, että joku kaataa saavikaupalla huoliaan sinun niskaasi, mutta kun sinä tarvitset tukea, ei ympärillä olekaan yhtään ketään, joka kuuntelisi. Tee siis päätös ihan vain itsesi takia, että olet ystävä vain niille, jotka ystävyytesi ansaitsevat. Muista oma arvosi, sillä sinä olet varmasti ihana ystävä.
