Pienellä sanalla suuret seuraukset

Miksi anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että arjen tuoksinassa syntyneet loukkaantumiset tahtovat kerätä ympärilleen aiempien (käsittelemättä jääneiden) eripurien hännät. Usein tuoreella loukkaantumisella on kauemmas menneisyyteen kurottavat juuret.

Kohta kahden ihmisen välissä seisoo mahtava kitkerä kerä. Usein sen selvittämiseen menee useampi tovi, vaikka auki kerimisen alkuun auttaisi yksi lyhyt sana. Anteeksi. Länsimainen lainsäädäntö, etiikka ja moraali perustuvat pieneen lauseeseen: ”Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi.”

Anteeksi antamisella tiedetään olevan myönteisiä seurauksia niin ihmissuhteisiin kuin psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Tutkimusten mukaan se vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä. Samalla se lisää toivoa, myötätuntoa ja itsevarmuutta.

Tieto kaikesta tästä ei tee käytännön toiminnasta yhtään helpompaa. Erilaiset kolhaisut synnyttävät eriasteisia vammoja. Jos koettu epäoikeudenmukaisuus jää käsittelemättä, terve vihastus muuttuu fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti tuhoavaksi olotilaksi.

Silti kukaan toinen ei voi tehdä ihmisestä katkeraa. Karvaus on aina oma valinta. Vaikka kirpeyttä ei ole yksinkertaista myöntää tai tunnistaa, sen seuraukset kylläkin.

Katkeralla puheella on taipumus levitä perheeseen, työyhteisöön, seurakuntaan tai jopa kokonaiseen kansakuntaan.

Se ilmenee toisten tuomitsemisena, arvosteluna ja pahan puhumisena. Koston ja häpäisyn tarve käväisevät nekin silloin tällöin mielessä. Katkeruus voi pukeutua myös uhrautuvuuden, ylikiltteyden tai ylihuolehtimisen kaapuun. Kaikissa tapauksissa anteeksianto olisi tervehtymisen edellytys.

Toisinaan tarvitaan anteeksiantoa ilman loukkaajan taholta tullutta anteeksipyyntöä. Vaikka se tuntuu ajan mittaan vapauttavalta, anteeksianto ei tapahdu aina hetkessä. Mitä suuremmasta loukkaantumisesta on kyse, sitä pidemmän prosessin asian käsitteleminen vaatii.

Sen myötä ihminen kuitenkin lakkaisi kokemasta vihan, närkästyksen tai tuohtumuksen tunteita, jotka ovat loukkaantumisen seurausta. Ja näitähän arjessa piisaa. Pienelle sanalle olisi paljon käyttöä. Niin keskeneräisiä me ihmiset olemme.