Perhe ja parisuhde henkilökohtaisen kasvun tukena

Parisuhde ja vanhemmuus pakottavat monessa mutkassa katsomaan oman nutun sisään. Onko se ihmisen tarvetta asioiden jäsentelyyn vai mitä, mutta elämän halutaan nähdä etenevän vaiheittain. Ei selkeärajaisin, vaan toistensa lomaan asettuvin kehityshaastein.

Kun ihminen astuu parisuhteeseen, syvempi matka itseen on aluillaan. Symbioosin kautta erillistymisvaihetta kohti kasvaessaan parisuhteen molemmat osapuolet opettelevat yhtä aikaa sekä tukeutumaan kumppaniin että seisomaan riittävän tukevasti omilla jaloillaan.

Kun ihminen astuu parisuhteeseen, syvempi matka itseen on aluillaan.

Monesti erillistymisvaihe sysää molemmat myös ristiriitavaiheeseen: eihän tuo kumppani ollut lainkaan sitä, mitä kuvittelin hänen olevan! Ja seuraavat vuodet menevätkin itsen ja kumppanin rakastamisen opettelemiseen. Jossain tulevaisuudessa häämöttää se seesteisempi tasaveroisten kumppanusten onnela.

Vanhemmuus sekoittaa omalla suloisella tavalla pakkaa. Usein yhtä matkaa pienen ihmisen kasvun kanssa itsessä aktivoituvat ne samaiset kehityshaasteet, joita lapsi ensi kertaa elämässään hapuillen käy läpi. Vanhemmuus tarjoaa toisen mahdollisuuden perusasioiden vahvistumiseen: henkilökohtaisen turvallisuudentunteen ja luottamuksen omaan osaavuuteen. Ihminen tulee enemmän tietoiseksi itsestään.

Energiaa ei vienyt ainoastaan lisääntynyt työmäärä, vaan ne kolme sisäkkäistä kehitysvaihetta, jotka kiihdyttivät olemassaolollaan toisiaan.

Menin nuorena naimisiin. Näiden kahden sisäkkäisen prosessin lisäksi huomasin vielä kolmannen kasvuhaasteen: olin ihmisenä varsin keskeneräinen. Ei ihme, että pikkulapsivaihe tuntui imevän kaikki mehut. Energiaa ei vienyt ainoastaan lisääntynyt työmäärä, vaan ne kolme sisäkkäistä kehitysvaihetta, jotka kiihdyttivät olemassaolollaan toisiaan. Vanhemmuus, parisuhde ja henkilökohtaisen identiteetin pohtiminen veivät kaikki voimavaroja vähän eri tavalla.

Moni kiinnostuu itsestään lasten ollessa pieniä.

Moni kiinnostuu itsestään lasten ollessa pieniä. Oman elämän pohtiminen yhdessä terapeutin kanssa tuntuu usein luontevalta: mennyt ja arjen puristuksessa itsessä syntyvä uusi kiinnostaa. Puolison ja lasten kanssa yhdessä taivalletusta matkasta kannattaa nauttia. Ihan joka hetki, niistä vaikeimmistakin taipaleista. Perheyhteisö tukee monipuolisesti henkilökohtaista kasvua.

Marraskuisin terveisin,

Hanna Ranssi-Matikainen