Pelko ja rakkaus parisuhteessa

Mitä enemmän elämää mietiskelen, sitä enemmän se yksinkertaistuu. Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä on lopulta paljolti kysymys pelon ja rakkauden tanssista. Kaikki muut tunteet ovat oman ajatteluni mukaan näiden kahden tunteen heijastumaa.

Nuo kaksi tunnetta ymmärretään kuitenkin usein aika yksioikoisesti. Rakkaudesta puhuttaessa ymmärretään tunteella usein pelkkää parisuhderakkautta. Ja pelolla puhdasta pelkoa vaikkapa korkeita paikkoja kohtaan. Pelko ja rakkaus tanssivat kuitenkin myös parisuhteessa ja uskon, että näillä kahdella tunteella on parisuhteen kestävyydessä ja haasteissa hyvin suuri merkitys.

Jos ihminen antautuu rakkaudelle, on sydän auki sekä itselle että muille. Moni sydän on supussa ja suojautuneena suojamuurien takana. Suojamuurien takana yksinäinen sydän kipuilee. Menneisyyden haavat tekevät meistä herkkiä ja pelokkaita. Todellinen rakkaus on meissä alati virtaava voima, jos pystymme raivaamaan rakkauden esteet itsestämme. Olemme itse vastuussa tuosta raivaustehtävästä – usein meitä ovat haavoittaneet haavoitetut ihmiset. Anteeksiantamisella on iso rooli raivaustyössä, mutta anteeksi voi antaa itselle ja muille vasta sitten, kun kipuja on työstetty riittävästi. Kipujen on mahdollista muuttua kiitollisuudeksi, mutta työtä ja sinnikkyyttä se vaatii.

Siellä missä on rakkautta, ei ole pelkoa. Aito rakkaus täyttää itsen ja sitä riittää muillekin – ei rakkaus käyttämällä kulu, se vahvistuu, kuten Haloo Helsinki osuvasti laulaa. Todellisen rakkauden saa virtaamaan itseen ja itsestä poispäin, kun rakkausjumppaa on harjoittanut riittävästi. Todellinen (jumalallinen) rakkaus tunnistaa pelon ja pyrkii tietoisesti pysähtymään hetkeksi pelon äärelle, katselee sitä hyväksyvästi ja rakastavasti ja päästää menemään. Aina voi valita rakkauden pelon sijaan – myös parisuhteessa. Helppoa? Ei todellakaan.

Parisuhteessa pelko on kärsimätön ja ankara. Se kadehtii, kerskuu ja pöyhkeilee. Pelko käyttäytyy sopimattomasti ja etsii omaa etuaan. Se katkeroituu ja muistelee kärsimäänsä pahaa ja iloitsee, kun pääsee toisen niskan päälle ja kuvittelee voittaneensa. Pelkopohjainen parisuhde on jatkuva taistelukenttä, jossa etsitään häviäjää ja voittajaa, ollaan levottomia ja kuohutaan draaman pyörteissä. Eletään niin, että pelko ohjaa parisuhdetta eivätkä vastuulliset aikuiset ihmiset.

Jos parisuhteessa voi elää sydän auki niin, että voi olla kokonaisena toiselle ilman pelkoja, ovat asiat aika hyvin. Jos parisuhteessa on rauhaa, hiljaisuutta ja tervettä etäisyyttä niin paljon, että molemmat voivat olla tietoisia siitä, mitä itsessä ja parisuhteessa on meneillään ja havainnoista voi vielä keskustellakin, ollaan sellaisen parisuhteen äärellä, jossa kumpikin voi kasvaa täyteen mittaansa. Tietoisena on mahdollista valita rakkaus pelon sijaan aina uudelleen ja uudelleen. Tällaisessa suhteessa ilo nousee, kun totuus sinusta ja minusta on paljaasti näkyvissä ja täydellinen hyväksyntä, luottamus ja rakkaus katsovat tuota totuutta.