Parisuhteessakin tarvitaan rakkautta ja rajoja

Rajoista puhutaan monissa yhteyksissä ei-sanan käyttämisenä. Tällöin huomion keskipisteenä on monesti jokin käytännön juttu. Sävy voi olla vaikkapa tämä: Jos sisko pyytää sinua mökille tyhjentämään mustaherukkapensaat juuri silloin, kun olet kotona menossa mattopyykille ja haluat tehdä oman hommasi ja keskittyä lomalla omaan kotiisi, opettele sanomaan ei.

Kun rajojamme kolisutellaan, syntyy jokin vihaan sidottu tunne; kiukku, ärtymys, katkeruus ja niin edelleen. Kiukun äärelle kannattaa pysähtyä. Mitä tapahtui? Miksi minussa heräsi tämä tunne? Parisuhde on mitä oivallisin paikka opetella tuntemaan itseä ja omia rajoja. Toinen tarina onkin sitten se, miten viestimme rajoistamme ulospäin. ”Aina sä rikot mun rajoja” – ei ole ehkä se rakentavin vaihtoehto.

Rajat ovat kuin itsemme raamit, kehon ääriviivat. Keho on viisas viestijä, kun keskitymme kuuntelemaan. Rajat eivät ole staattisia, pysyviä vaan ne vaihtelevat; esimerkiksi oma vireystila, elämäntapahtumat ja stressitaso ovat asioita, jotka vaikuttavat omiin rajoihin. Tästä syystä omia rajoja pitääkin tunnustella usein. Keho sävähtää, vetäytyy, särkee ja kertoo joskus hyvinkin pienesti ja huomaamattomasti, missä rajat ylittyvät. Jos kehon viestejä ei kuuntele (suurin osa meistä ei kuuntele), viestit yleensä voimistuvat. Esimerkiksi pienestä niskan jäykistymisreaktiosta saattaa vuosien kuluessa kehittyä todellinen niskaongelma.

Parisuhteessa eteen tulee vastaavia tilanteita jatkuvasti siitä, kenen käytännön asia on tärkeämpi. Pikkulapsiperheessä lapset vievät luonnollisesti melkein aina voiton tässä ”kisassa”.  Mutta aikuisten kesken tarvitaan keskustelua, kompromisseja ja vastavuoroista hyvää tahtoa, jotta käytännön asiat saadaan hoidettua tasapuolisesti ja niin, että molemmille jää kohtalaisen hyvä olo.

Käytännön asioista ei voi aina erottaa omien tarpeiden kuuntelua. Rajattomuus voi parisuhteessa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että antaa toisen tarpeiden mennä aina omien tarpeiden edelle. Syynä voi olla se, että jo lapsuudessa on joutunut asettamaan toiset itsensä edelle. Toinen syy voi piillä siinä, ettei tunnista tai tiedosta omia tarpeita. Ja soppaan kun heitetään vielä kumppani, joka jyrää omat tarpeensa toisen tarpeiden edelle ja osaa sopivasti vetää syyllisyysnaruista, on vaikeaa asettaa rajoja. Onko siis lupa kuunnella omia tarpeita?

Ihminen voi olla kuin ”tuulen tupa”, josta asiat saavat virrata läpi ja pois. Tällainen ihminen pystyy päästämään asioista hyvin irti eikä varastoi asioita itseensä vaan antaa niiden tulla ja mennä. Useampi meistä muistuttaa pesusientä. Pesusienelle rajattomuus tarkoittaa vailla suojaa elämistä ja asioiden itseen keräämistä. Vuosien saatossa pienistä puroista syntyy iso ja uuvuttava painolasti.

Rajoihin liittyy myös liian tiukat rajat. Tunnelukot esimerkiksi voivat olla syy siihen, että rajat ovat hyvin tiukat. Ihminen voi tiedostamattaankin elää kuin tiikeri, joka vartioi reviiriään. Hyökkäys voi olla paras puolustus, mutta kyllä se yhteyden toiseen helposti katkaisee. Terveiksi rajat saadaan, kun sisäiset lukot avataan ja todellinen itse pääsee esiin. Ei-sanan käyttäjästä voi tulla siis myös kyllän käyttäjä.

Suhteessa kanssa voi huonosti, jos joutuu pelkäämään sitä, että toinen rikkoo omia rajoja. Moni elää parisuhteessa, jossa rikotaan rajoja kerta toisen jälkeen pyynnöistä piittaamatta; hajotetaan ja hallitaan tavalla tai toisella. Alistaja viis veisaa kumppaninsa rajoista ja toiveista.

Itse ajattelen niin, että parhaassa tapauksessa parisuhteessa nähdään ja kunnioitetaan rajoja ja niistä puhutaan avoimesti. Hyvässä suhteessa on lupa olla oma itsensä rajoineen kaikkineen. On hyvä jos parisuhteessa elää kaksi omat ääriviivansa tunnistavaa aikuista, joilla keskinäinen kommunikointi toimii. Suurinta luottamusta parisuhteessa on saada levätä siinä tunteessa, että tässä saan olla – vartioimatta ja omassa voimassani.