Parisuhdekriisin juoni?

Olen kuluneen kevään aikana pyynnöstä useamman kerran pohtinut, mikä pusertaa puolisoiden välit kriisiksi asti ja onko suhdetta sen jälkeen mahdollista vielä jotenkin korjata. Vuonna 2012 julkaistun väitöstutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että vaikeudet syntyvät monesti yllättävän samankaltaisten tekijöiden summana.

Vallitseva ylikuormittava elämisen tahti johtaa helposti puhumisen vaikeuksiin.

Leo Tolstoin Anna Karenina romaanin avauslause ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan” ei ole aivan todenmukainen. Myös onnettomuudelle löytyy silloin tällöin tunnistettava juoni.

Kukaan meistä ei elä elämäänsä kulttuurisessa tyhjiössä. Vallitseva ylikuormittava elämisen tahti johtaa helposti puhumisen vaikeuksiin. Ei ehditä eikä jakseta kuunnella, mitä toisella on oikeasti mielessä. Työn ja lapsiperhearjen yhteensovittaminen höystettynä odottamattomilla kriiseillä kuten työttömyydellä, läheisen sairastumisella tai kuolemalla kiristävät puolisoiden välit äärimmilleen. Kun tähän lisätään vielä toimimaton puolisoiden välinen kotityönjako, kyvyttömyys kertoa omista parisuhdeodotuksista sekä suhteet kolmansiin osapuoliin, eron toteutuminen ei ole kaukana.

Tieto saattaa tuntua helpottavalta. Kaikki onnettomuus ja suru eivät aina osu kohdalle sattumalta. Joskus niinkin käy. Osalle vaikeuksista voidaan tehdä silti paljon.

Samaan havaintoon päätyivät Osmo Kontula ja Maaret Kallio kirjassaan Happy End (WSOY 2015). He haastattelivat tutkimukseensa pareja, jotka olivat onnistuneet säilyttämään seksuaalisen lämmön ja läheisyyden pitkissä parisuhteissaan. Parit olivat tietoisesti panostaneet suhteensa hoitamiseen ja vaikeuksien selättämiseen. Merkittävä osa heistä oli osallistunut vuosien saatossa erilaisille parisuhdekursseille ja avioliittoleireille.

Kaikki onnettomuus ja suru eivät aina osu kohdalle sattumalta.

Viimeisimmän Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaiset saavat yhä vähemmän lapsia. Lapsiperheen arki houkuttelee entistä harvempia. Yhtenä tärkeänä syynä lapsenhankinnan lykkäämiseen pidetään kumppanin puutetta.

Tällä hetkellä varsinkin nuorilla sekä monilapsisilla perheillä on toimeentulovaikeuksia. Jotta perheyhteisö voisi vallitsevissa olosuhteissa riittävän hyvin, se tarvitsee ympärilleen kaiken mahdollisen tuen. Perheen merkitys on yksilöllisen hyvinvoinnin kannalta kiistaton. Vertaisten ja muiden yhteisöjen antama tuki on niin tavallisen arjen kuin vaikeiden kriisienkin työstämisessä verraton apu. Miten, sitä aion tulevissa blogeissa pohtia.