Päivä on kuin lahjapaketti
Uusi päivä on kuin lahjapaketti. Lahjaksi saatu ja vielä täysin avaamaton. Emme voi aluksi tietää mitä käärön sisältä paljastuu. Toki voimme tietää mitä olemme toivoneet ja kuinka asioita suunnitelleet, mutta täyttä varmuutta lahjan sisällöstä meillä ei kuitenkaan voi olla.
Päivän edetessä lahjapaketti avautuu pikkuhiljaa. Paperi repeää sieltä täästä ja sisältö alkaa paljastua. Odotettuna tai odottamattomana. Mitä pidemmälle päivämme etenee ja paketti aukeaa, sitä paremmin sen sisällön tunnemme ja illan tullen pakettimme onkin jo aivan auki. Tiedämme sen sisällön, kenties tarkastelemme sitä ja laitamme lopulta tuoreen lahjamme muiden vanhojen lahjojemme mukana hyllyyn, kun seuraavana aamu saapuu jälleen uuden paketin kanssa.
Jokainen aamu tuo meille kaikille omat pakettimme tullessaan ja ajattelen, että intiimeissä suhteissa henkilökohtaisten pakettien lisäksi eteemme saapuu myös yksi yhteinen paketti. Yhteisen elämämme uusi aamu. Senkään sisältöä emme ennalta tunne vaan saamme sitä yhdessä päivän kuluessa availla sekä tutkailla ja lopulta laittaa hyllyyn muiden mukana. Sen sisältö ei muodostu vain yksilön menneisyydestä ja hänen elämään vaikuttavista tekijöistä vaan sitä valmistellaan ja ihallaan yhdessä. Se on suhteen osapuolien summa.
Lahjoista yleensä kiitetään. Se meille on opetettu jo lapsena. ”Mitä sanotaan?” Kuitenkin joidenkin lahjojen kohdalla on vaikea muistaa niiden olevan lahjoja. Kortti, koristeelliset paperit sekä kauniit rusetit ovat omiaan muistuttamaan hienosta eleestä, kauniista ajatuksista sekä kiitollisuudesta. Arkisemmat lahjat tuppaavat kuitenkin usein helpommin jäämään näkemättä. Emme muista tunnistaa niitä lahjoiksi tai olla niistä kiitollisia. Paitsi hetkissä, kun huomaamme niiden jo katoavan tai ymmärrämme sen vaaran.
Jokainen aamu on uusi lahja. Yksilölle ja suhteille. Se on lahja, jonka saamme päivittäin ja siksi se erityisen helposti unohtuu, kun mietimme saamiamme lahjoja. Emme tajua nähdä sen kauneutta, kun se aamuin saapuu eteemme. Tahdomme vain saada paperit auki ja sisällön nopeasti selville. Keskitymme sen vikoihin ja puutteisiin. Heitämme sen hyllylleen ja kiirehdimme seuraavaan. Emme pysähdy ihastelemaan, nautiskelemaan tai kiittämään.
Mitä tapahtuisikaan jos seuraavana aamuna pysähtyisit katsomaan lahjoja joita sait? Henkilökohtaisia ja jaettuja. Jos löytäisit nautiskelevat hetket pakettia availlessa? Jos illalla pysähtyisitkin tarkastelemaan lahjojasi sekä kiittämään niistä kaikista epätäydellisyyksistään huolimatta? Jumalaa, elämää tai mitä tai ketä hahansa koet oleelliseksi kiittää. Sekä tietenkin myös mahdollista kumppania, jonka kanssa yhteisiä paketteja jaat. Mitä tapahtuisikaan jos kiittäisit häntäkin ihan tavallisesta yhteisestä päivästänne?