Teemme jo toista vuotta kumppanini kanssa joulukalentereita toisillemme. Tänä vuonna minä saan joka päivä nostaa sukasta pienen herkun sekä ajatuksen siitä miksi hän minua rakastaa. Hän puolestaan kuulee minulta joka päivä ajatuksen hänestä tai meistä ja se pitää samalla sisällään vihjeen siitä minne olen hänelle herkun asunnossamme piilottanut.

On ihanaa kurkistaa sukkaan joka päivä. En valita herkustakaan, mutta ihaninta on lukea hänen kauniita sanojaan. Tiedänhän minä kyllä, että hän rakastaa minua, mutta on silti ihanaa lukea siitä ihan erikseen. Kerta toisensa jälkeen. Se sykähdyttää sydämen pohjassa joka kerta. Sitä samaa toivon aiheuttavani myös hänessä omilla sanoillani. 

On tärkeää kuulla aina silloin tällöin, tai vaikka useamminkin, mitä toiselle merkitsee ja miksi. Melkeinpä yhtä ihanaa ja merkityksellistä kuin kuulla miksi kumppanini minua rakastaa on päästä päivittäin miettimään mitä hän ja meidän suhteemme minulle merkitsevät; mitä niistä tahtoisin hänelle sanoa. Joskus arki vie mukanaan ja onnellisimmatkin asiat tuntuvat vain tavallisilta. Niiden voiman ja roolin unohtuu. Siksi onkin hyvä hetkittäin ihan tietoisesti kääntää ajatuksensa niitä kohti. Pysähtyä kumppaninsa ja suhteensa merkityksen ääreen. Antaa tunteidensa taas pyörähtää vatsan pohjalla ja kauneuden kimmeltää silmissä.

Miellämme joulun juhlaksi, jolloin ollaan läheisten keskellä. Toivomme sen olevan rakkautta ja lämpöä täynnä. Mutta millaiseksi rakennamme polkumme sitä kohti? Kuinka siihen kaikkeen valmistaudumme? Mihin keskitymme tai mihin panostamme? Tahdon yhä enemmän rakentaa jo polusta joulua kohti rakkauden täyteistä. Suunnata katsettani kumppaniini ja muihin läheisiini sekä antaa sen näkyä. Se on samalla asia, jonka toivoisin leviävän myös joulun ajan ulkopuolelle. Ymmärrys keskittyä myös siihen, joka on aina siinä lähellä.

joulukuisin terveisin, Mio