Otsassani lukee sana ”äiti” ja muita kumppanimagneetteja

Monella on taipumus löytää yhä uudestaan samankaltaisia kumppaneita. Niin minullakin. Puhumattomat ja alivastuulliset miehet ovat olleet minun erityisaluettani – vähän kamalaa sanoa näin, mutta oikeasti se on niin. Syykin alkaa olla selvillä ja tietenkin se liittyy lapsuuteen. Tuttu on turvallista. Minä olen tiedostamattani valinnut olosuhteet, joissa kerta toisen jälkeen olen lopulta tuntenut loputonta yksinäisyyttä ja kantanut paljon vastuuta – ihan kuin lapsena.

Kun tekee paljon työtä itsensä kanssa, alkaa hahmottaa kaikenlaista ja saada asioista kiinni. Ja kun asioista saa kiinni, muutos mahdollistuu. Kun minä muutun, sisäinen magneettinikin muuttuu vetämään puoleensa niitä ihmisiä ja asioita, jotka vastaavat tai haastavat juuri kyseisellä hetkellä olevaa sisäistä minääni ja sen tarpeita.

Jos otsassani lukee ”äiti”, vastaani kävelee niitä, jotka kaipaavat äidin syliä ja turvaa. Jos otsassani lukee ”kinkku”, minua lähestyvät ne, jotka ovat vailla piip. Jos minussa on vapaus-niminen lappu, voin vetää puoleeni liimapuikkoja, jotka ottavat minusta pihtiotteen ja joudun taistelemaan oman vapauteni puolesta. Ota haaste vastaan ja lisää kommenttiketjuun oma otsatekstisi – laitetaan ilo virtaamaan ja nauru kuplimaan 🙂 Saattaapa oma otsateksti suruakin herättää.

Hauskinta magneetissa on se, että se saattaa tuoda eteen ihan ääritapauksia. Näin kun tapahtuu, ajattelen, että maailmankaikkeus melkein leikkii kanssani. Esimerkki: toisessa ääripäässä saattaa olla esimerkiksi mies, joka ei puhu tunteistaan, on estynyt ja alistuvainen. Tässä kohtaa jo itse osaan nähdä, että ihan hyvä ihminen, mutta ei minulle sopiva. Toisena hetkenä saattaa saada vastaansa ylivastuullisen kontrolloijan, joka puhuu sinut väsyksiin.

Lyhyissäkin kohtaamisissa saa tilaisuuden peilata omia odotuksia kumppanin suhteen rajapintojen kautta. Ihan kuin sinkkuna joutuisi tekemään hienosäätöä parisuhdetilauksensa kanssa jatkuvasti ja sitten kun osuu riittävän kohdilleen, niin pam! Yksinäisyydessä on se vaara, että sitä meinaa heittäytyä vähän sinnepäin näyttävään juttuun ihan täysillä vain siksi, että saa tunteen siitä, että kelpaa jollekulle ja loputtomalta tuntuva yksinäisyys helpottaa hetkeksi.

Minusta on tärkeää muistaa se, että jokainen parisuhdevalinta on ihan oikeasti oma valinta. Kaikkiin suhteisiin ei ole tarkoitus lähteä pintaa pidemmälle. Itse uskon vakaasti kaiken tarkoituksenmukaisuuteen ja siihen, että kaikissa elämänkokemuksissa on lopulta kysymys omasta kasvusta ja rakkauden kasvattamisesta itseä kohtaan. Jos pyörii kärsimyskulhossa ja tulkitsee elämänkokemukset rangaistuksina, voi olo olla aika katkera ja epätoivoinen. Elämähallinta lähtee siitä, että tekee itselle hyviä valintoja pelotta tai pelosta huolimatta – joka hetki.

Kesä lähestyy – onko magneettisi oikeassa asennossa? 🙂