Onko suhteenne/perheenne diktatuuri, kuningaskunta vai demokratia?

Viime viikolla istuin kirkkovaltuuston kokouksessa niin pitkälle iltaan, että lopulta koko torstaisen blogitekstin julkaiseminen unohtui. Erilaiset luottamustoimet inspiroivat minut kuitenkin kysymään nyt sinulta, että millainen luottamustoimi on jäsenyys teidän suhteessanne tai perheessänne?

Ensinnäkin, onko suhteenne/perheenne demokratia, diktatuuri vai kuningaskunta? Joissain suhteissa sekä perheissä vallitsee demokratia. Asioitsta päätetään enemmän tai vähemmän yhteistoimin. Toki demokratian sisälläkin voi olla eri toimielimiä, joihin valta voi jakautua eri tavalla, mutta lähtökohtaisesti tahdotaan antaa kaikille mahdollisuus sekä valta vaikuttaa. Toisissa perheissä ja suhteissa voi puolestaan vallita ennemminkin diktatuuri, toimiva tai vähemmän toimiva sellainen. Joskus se on suoranaista tyranniaa ja toisinaan valta on voitu antaa sen yksinvaltiaalle toisen/muiden toimesta. Joikut suhteet sekä perheet voivat olla myös ennemminkin kuin kuningaskuntia, joissa lähinnä näennäisesti sekä koristeellisesti valta keskittyy jollekin tai joillekin, mutta käytännössä se leviää tasaisemmin tai aivan toisille ihmisille. Tässä blogissa tulen pohtimaan asioita eniten sellaisten suhteiden sekä perheiden näkökulmasta, joissa vallitsee enemmän tai vähemmän demokraattiset systeemit.

Siispä kuinka suhteessanne/perheessänne ovat esimerkiksi jakautuneet mahdolliset puheenjohtajan, sihteerin tai muiden vatuutehtävien pestit? Toisinaan erilaisiin vastuurooleihin vain päädytään; sitä vain huomaa olevansa se, jonka oleteteen olevan tietoinen kaikista asioista, joitsa ollaan keskusteltu, aikatauluista mitä ollaan sovittu sekä päätöksistä, joita ollaan tehty. Joskus vastuuta taas jaetaan. Saattavatpa ne joskus kierrelläkin. Mielenkiintoista on myös se millaisella otteella mahdollinen puheenjohtaja roolinsa ottaa; tahtooko hän olla mahdollistamassa yhteistä keskustelua sekä asioiden etenemistä vai nauttia saamastaan vallasta?

Entä, kuka valmistelee esiteltävät asiat sekä päätökset ja missä kohdin prosessia niihin pääse vaikuttamaan? Valta ei ole vain päätöstä tekevillä vaan mitä suuremmissa määrin myös sitä valmistelevilla. Joskus suurin työ on oikeastaan jo tehty ennen kuin varsinainen päätös tehdään, niin että lopulta se onkin enää yhteisen päätöksen sijasta toisen/osan suostumus. Joskus kaikki voivat vaikuttaa asioihin myös valmisteluvaiheessa tai heitä ainakin pidetään tiedossa sen etenemisestä. Sillä on nimittäin suuri merkitys millaisia asioita päätettäväksi tuodaan tai kuinka ne esitellään. Tämän tietää muun muassa lapsi, joka saa ihan itse valita kahdesta juhla-asuista sen minkä tahtoo, vaikka oikeasti olisi tahtonut laittaa sen maailman hienoimman spiderman-asun. 

Onko perheessänne/suhteessanne mahdollisuuksia esittää vastaehdotuksia, ponsia tai lähettää asioita takaisin valmisteluun? Spiderman-asun sukujuhliin halunnut lapsi voi hyvinkin osata vaatia asian uudelleen tarkastelua, esittää vastaehdotuksia tai jos minkälaisia ponsia. Toki aina eivät nekään mene demokratiassa siten miten yksilö olisi tahtonut. On kuitenkin hyvä mietiä saako suhteessanne tai perheessänne esittää vastaehdotuksia, ponsia tai asian palautusta tarkasteluun. Onko tilaa eriäville mielipiteille sekä niiden aidolle kuuntelemiselle. 

Ja muistetaanko asiat kohdata asioina ja ihmiset ihmisinä? Kenties vaikeinta, mutta samaan aikaan myös monella tavalla tärkeää on muistaa, että erityisesti päätöksenteossa keskustelevat usein asiat eivätkä ihmiset. Suhteissa sekä perheissä niin ne toiset ihmiset kuin ne yhteistä elämää koskevat asiatkin ovat luonnollisetsi todella lähellä, myös tunnetasolla. On kuitenkin tärkeää, että myös niistä arkisista ja yhteistä elämää koskevista asioista voitaisiin keskustella ilman, että ne nähtäisiin, ainakaan ainoastaan , vain yksilöön itseensä liittyvinä asioina. Sillä myös suhteissa sekä perheissä voivat riidellä asiat, ilman ihmisiä.

Siispä, onko luottamustoimi perheessänne/suhteessanne sellainen, jossa todella voi vaikuttaa ja tuntuu mielekkäältä?

 

Demokraattisin terveisin, Mio