Onko rakastettu villiinnyttäjä vai kesyttäjä?
Vastakkain toisiaan ovat rakastavaiset. He katsovat toisiinsa, puhuvat toisilleen, kuuntelevat toisiaan, liikkuvat toisilleen ja leikkivät toistensa liikkeitä vasten. Rakastavaiset ovat rakastajia ja rakastettuja, molemmin puolin. Se on vuorovaikutussuhteista väkevin.
Vaan pohjimmiltaan, kesyttääkö se, vai villiinnyttää?
Rakkaussuhde voi olla vaikka kuinka pitkä, ja se kehittyy ja muuntuu, ja ihmiset siinä kehittyvät ja muuntuvat kasvaessaan. Tätä kasvamista ja muuntumista on jokseenkin totuttu pitämään laimenemisen suuntaisena. Rakastavaiset lopulta tavallaan kesyttäisivät toisensa ja itsensäkin. Aluksi on kenties ollut villiä, mutta sitten rakkaus ”kypsyy” ja niin edelleen.
Rakkaus kyllä on luonteeltaan neuvotteleva vuorovaikutussuhde. Se pitää sisällään lakkaamatonta sovittautumista toista kohti ja itsen tarpeita varten. Mahtoiko joku sanoa, että elämä on kompromissien taidetta? Kompromisseja luodaan rakkaussuhteissa. Mitä pidempään ja mitä syvempään rakastaa, sitä enemmän on sovittautumista.
Mutta tarkoittaako se sitten, että rakastaminen on lopulta kesyttämistä?
Pitää muistaa toinen puoli: mihin rakkaus kannustaa, mihin kaikkeen rakastavaiset antavat toisilleen sytykkeitä ja yllykettä.
Millaiseen kasvuun rakastaminen johtaa?
Villiintyäkseen täytyy uskaltautua. Kesyyntyminen on turvallista. On ehkä sisäisesti helppoa kesyttää toista ja on helpompaa kesyyntyä toiselle, koska se on vaarattomamman tuntuista ja meissä kaikissa on jotain epävarmuuksia ja jonkin verran arkuutta.
Mutta ei se ole välttämätön suunta. Rakastajat ja rakastetut voivat valaa toisiaan myös rohkeudella. Rakkaus voi lahjoittaa ihmiselle uskallusta sellaiseen kasvamisen suuntaan, jossa on enemmän sisäistä vapautta rakastaa villisti ja olla villisti oma itsensä. Villisti, eli ilman sovinnaisuuksien pidäkkeitä, muodollisten odotusten rajoitteita ja aistimisen ja tuntemisen estäviä lukkoja.
Koska kyseessä on ihmisen elämä ja kasvun matka, se tarkoittaa, että myös tämä villiys voi kasvaa, syvetä, verevöityä. Elämällä ja rakkaudella voi olla sellainen suunta myös. Sitä kannattaa etsiä, itselle ja toiselle.
Minun rakastettuni on villiinnyttäjä. Ja hänelle osoitan syvän kiitollisuuteni siitä.